henki

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈheŋki/, [ˈhe̞ŋk̟i]
• Rhymes: -eŋki
• Syllabification^(key): hen‧ki

Etymology 1

From Proto-Finnic *henki (“breath; soul, life force”).

Noun

henki

1. breath

   Synonym: hengitys

   saada henkeä (idiomatic) ― to be able to breathe

   Henkesi haisee.

   Your breath stinks.

2. soul

   Synonym: sielu

   1. life (only when its safety is questioned)

      Synonym: elämä (general)

      jäädä henkiin ― to stay alive, to survive

      Henkesi on vaarassa.

      Your life is in danger.

      Viisi ihmistä menetti henkensä onnettomuudessa.

      Five people were killed in the accident.

   2. person (only when counting, thus with a numeral or interrogative ("how many"))

      Synonym: henkilö

      neljän hengen hytti ― a cabin for four (persons)

3. spirit, ghost

   Synonyms: aave, haamu, kummitus

   Pyhä Henki ― The Holy Ghost

   ajan henki ― the spirit of the age, Zeitgeist

   1. genie

      pullon henki ― the genie of the bottle

Declension

Inflection of henki (Kotus type 7*G/ovi, nk-ng gradation)
nominative		henki	henget
genitive		hengen	henkien
partitive		henkeä	henkiä
illative		henkeen	henkiin
		singular	plural
nominative		henki	henget
accusative	nom.	henki	henget
	gen.	hengen
genitive		hengen	henkien
partitive		henkeä	henkiä
inessive		hengessä	hengissä
elative		hengestä	hengistä
illative		henkeen	henkiin
adessive		hengellä	hengillä
ablative		hengeltä	hengiltä
allative		hengelle	hengille
essive		henkenä	henkinä
translative		hengeksi	hengiksi
abessive		hengettä	hengittä
instructive		—	hengin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of henki (Kotus type 7*G/ovi, nk-ng gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative henkeni henkeni accusative nom. henkeni henkeni gen. henkeni genitive henkeni henkieni partitive henkeäni henkiäni inessive hengessäni hengissäni elative hengestäni hengistäni illative henkeeni henkiini adessive hengelläni hengilläni ablative hengeltäni hengiltäni allative hengelleni hengilleni essive henkenäni henkinäni translative hengekseni hengikseni abessive hengettäni hengittäni instructive — — comitative — henkineni second-person singular possessor singular plural nominative henkesi henkesi accusative nom. henkesi henkesi gen. henkesi genitive henkesi henkiesi partitive henkeäsi henkiäsi inessive hengessäsi hengissäsi elative hengestäsi hengistäsi illative henkeesi henkiisi adessive hengelläsi hengilläsi ablative hengeltäsi hengiltäsi allative hengellesi hengillesi essive henkenäsi henkinäsi translative hengeksesi hengiksesi abessive hengettäsi hengittäsi instructive — — comitative — henkinesi first-person plural possessor singular plural nominative henkemme henkemme accusative nom. henkemme henkemme gen. henkemme genitive henkemme henkiemme partitive henkeämme henkiämme inessive hengessämme hengissämme elative hengestämme hengistämme illative henkeemme henkiimme adessive hengellämme hengillämme ablative hengeltämme hengiltämme allative hengellemme hengillemme essive henkenämme henkinämme translative hengeksemme hengiksemme abessive hengettämme hengittämme instructive — — comitative — henkinemme second-person plural possessor singular plural nominative henkenne henkenne accusative nom. henkenne henkenne gen. henkenne genitive henkenne henkienne partitive henkeänne henkiänne inessive hengessänne hengissänne elative hengestänne hengistänne illative henkeenne henkiinne adessive hengellänne hengillänne ablative hengeltänne hengiltänne allative hengellenne hengillenne essive henkenänne henkinänne translative hengeksenne hengiksenne abessive hengettänne hengittänne instructive — — comitative — henkinenne third-person possessor singular plural nominative henkensä henkensä accusative nom. henkensä henkensä gen. henkensä genitive henkensä henkiensä partitive henkeään henkeänsä henkiään henkiänsä inessive hengessään hengessänsä hengissään hengissänsä elative hengestään hengestänsä hengistään hengistänsä illative henkeensä henkiinsä adessive hengellään hengellänsä hengillään hengillänsä ablative hengeltään hengeltänsä hengiltään hengiltänsä allative hengelleen hengellensä hengilleen hengillensä essive henkenään henkenänsä henkinään henkinänsä translative hengekseen hengeksensä hengikseen hengiksensä abessive hengettään hengettänsä hengittään hengittänsä instructive — — comitative — henkineen henkinensä

Derived terms

• henkeä pidätellen

 

adjectives

• hengellinen
• hengetön
• henkevä
• henkinen

 

adverbs

• hengiltä
• hengissä
• henkiin

 

nouns

• ajan henki
• hengetär
• henkilö
• henkonen
• koulun henki

 

verbs

• hengittää
• hengähtää
• henkistää
• henkiä
• henkäistä

 

compounds

• ahdashenkinen
• asevelihenki
• erihenkinen
• harrashenkinen
• heimohenki
• heimoushenki
• hengenahdistus
• hengenelämä
• hengenheimolainen
• hengenheimolaisuus
• hengenhätä
• hengenlaatu
• hengenlahjat
• hengenlähtö
• hengenmeno
• hengenmies
• hengenpelastaja
• hengenpelastus
• hengenpidin
• hengenravinto
• hengentuote
• hengenvaara
• hengenvaarallinen
• hengenveto
• hengenviljely
• hengenvoima
• hengiltäotto
• henkeäsalpaava
• henkihieverissä
• henkiinherättäminen
• henkiinherätys
• henkiinjääminen
• henkiinjäänyt
• henkikaarti
• henkikarhu
• henkikaste
• henkikirja
• henkikirjoittaja
• henkikirjoitus
• henkikulta
• henkilääkäri
• henkimaailma
• henkiolento
• henkiparannus
• henkiparantaja
• henkipatto
• henkiraha
• henkireikä
• henkiriepu
• henkirikollinen
• henkirikos
• henkisavut
• henkitiede
• henkitore
• henkitoreissa
• henkitorvi
• henkivakuuttaa
• henkivakuutus
• henkivartija
• henkivartio
• henkivartiosto
• henkivero
• henkiystävä
• hurmahenki
• ihmishenki
• ilmanhenki
• joukkohenki
• joukkuehenki
• kaksihenkinen
• kansallishenki
• kapinahenki
• kapinahenkinen
• kilpailuhenki
• kiusanhenki
• korvenraivaajahenki
• kuusihenkinen
• kymmenkerroksinen
• kymmenlukuinen
• laumahenki
• luokkahenki
• luonnonhenki
• lämminhenkinen
• maahenki
• maakuntahenki
• me-henki
• metsänhenki
• monihenkinen
• nelihenkinen
• pahahenki
• palavahenkinen
• parikymmenhenkinen
• pioneerihenki
• puhdashenkinen
• raikashenkinen
• raitishenkinen
• reipashenkinen
• ryhmähenki
• räyhähenki
• samanhenkinen
• sitkeähenkinen
• suojelushenki
• syvähenkinen
• taisteluhenki
• talkoohenki
• tervehenkinen
• toverihenki
• tuulenhenki
• työpaikkahenki
• urheiluhenki
• vakavahenkinen
• viisihenkinen
• yhteishenki
• yksihenkinen
• ylevähenkinen

 

Further reading

• “henki”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Etymology 2

Verb

henki

1. third-person singular past indicative of henkiä

Anagrams

• hekin, kehin

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *henki. Cognates include Finnish henki and Estonian hing.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈheŋki/, [ˈhe̞ŋkʲ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈheŋki/, [ˈhe̞ŋɡ̊i]
• Rhymes: -eŋkʲ, -eŋki
• Hyphenation: hen‧ki

Noun

henki

1. soul
2. person
   • 1936, L. G. Terehova, V. G. Erdeli, translated by Mihailov and P. I. Maksimov, Geografia: oppikirja iƶoroin alkușkoulun kolmatta klaassaa vart (ensimäine osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 5:

     Ympäär ei henkiäkää.

     There is not a soul around.

3. (in compounds) breath

Declension

Declension of henki (type 5/lehti, nk-ng gradation)
	singular	plural
nominative	henki	henget
genitive	hengen	henkiin, henkilöin
partitive	henkiä	henkijä, henkilöjä
illative	henkee	henkii, henkilöihe
inessive	hengees	hengiis, henkilöis
elative	hengest	hengist, henkilöist
allative	hengelle	hengille, henkilöille
adessive	hengeel	hengiil, henkilöil
ablative	hengelt	hengilt, henkilöilt
translative	hengeks	hengiks, henkilöiks
essive	henkennä, henkeen	henkinnä, henkilöinnä, henkiin, henkilöin
exessive1)	henkent	henkint, henkilöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• (breath): hooku, henkähös

Derived terms

• hengätä
• Maahenkeys

 

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 56

Karelian

Regional variants of henki

North Karelian (Viena)	henki
South Karelian (Tver)	hengi

Etymology

From Proto-Finnic *henki. Cognates include Finnish henki and Veps heng.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈheŋki/
• Hyphenation: hen‧ki

Noun

henki (genitive henken, partitive henkie)

1. (North Karelian) breath
2. (North Karelian) soul

Declension

Viena Karelian declension of henki (type 3/ovi, no gradation)
	singular	plural
nominative	henki	henket
genitive	henken	henkien
partitive	henkie	henkijä
illative	henkih	henkilöih
inessive	henkeššä	henkilöissä
elative	henkeštä	henkilöistä
adessive	henkellä	henkilöillä
ablative	henkeltä	henkilöiltä
translative	henkekši	henkilöiksi
essive	henkinä	henkilöinä
comitative	—	henkilöineh
abessive	henkettä	henkilöittä

Possessive forms of henki
1st person	henkeni
2nd person	henkeš
3rd person	henkeh
*) Possessive forms are very rare for adjectives and only used in substantivised clauses.

Derived terms

• ahašhenkini

 

References

• P. Zaykov, L. Rugoyeva (1999) “henki”, in Карельско-Русский словарь (Северно-Карельские диалекты) [Karelian-Russian dictionary (North Karelian dialects)], Petrozavodsk, →ISBN