henki

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *henki, From Proto-Uralic *čeŋke.

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: hen‧ki
  • Rhymes: renki

Noun[edit]

henki

  1. breath
    Sinun henkesi haisee.
    Your breath stinks.
  2. spirit, ghost
    Pyhä Henki the Holy Ghost
  3. life (only when its safety is questioned)
    Henkesi on vaarassa.
    Your life is in danger.
  4. person
    Neljän hengen hytti.
    A cabin for four persons.
  5. genie
    pullon henki
    the genie of the bottle

Declension[edit]

Inflection of henki (Kotus type 7/ovi, nk-ng gradation)
nominative henki henget
genitive hengen henkien
partitive henkeä henkiä
illative henkeen henkiin
singular plural
nominative henki henget
accusative nom. henki henget
gen. hengen
genitive hengen henkien
partitive henkeä henkiä
inessive hengessä hengissä
elative hengestä hengistä
illative henkeen henkiin
adessive hengellä hengillä
ablative hengeltä hengiltä
allative hengelle hengille
essive henkenä henkinä
translative hengeksi hengiksi
instructive hengin
abessive hengettä hengittä
comitative henkineen

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]

Compounds[edit]

Verb[edit]

henki

  1. Third-person singular indicative past form of henkiä.

Anagrams[edit]