elämä

See also: elama

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈelæmæ/, [ˈe̞læmæ]
• Rhymes: -elæmæ
• Syllabification^(key): e‧lä‧mä
• Hyphenation^(key): elä‧mä

Etymology 1

From Proto-Finnic *elämä, from Proto-Finno-Permic *elämä, equivalent to elää (“to live”) +‎ -mä.

Noun

elämä

1. life (state of being alive, existence of a person or creature; experience of living, description of (a person's) day-to-day existence)

   Synonyms: elo; eläminen (“living”, verbal noun); (particular use cases, see notes) henki, (colloquial) nirri

   Antonym: kuolema

   elämä ja teot ― life and deeds

   elämän monet kasvot ― the many faces of life

   henkinen elämä ― spiritual life

   poliittinen elämä ― political life

2. life (period during which one is or was alive), lifetime

   Synonyms: elinaika, elinikä

   pitkä ja hyvä elämä ― a long and good life

3. life (the living world, biology)

   Coordinate term: luonto (“nature”)

   elämälle tarpeellinen ― biogenic (literally, “essential for life”)

   elämän alkuperä ― the origin of life

4. life (worthwhile existence)
5. life (nature, reality, and the forms that exist in it)
6. (video games) life (one of the player's chances to play)

Usage notes

Henki is generally used instead when talking about life as in the state of being alive, as opposed to being dead. Thus, e.g. menettää hengensä is “to lose one's life”, as in “to die”, while menettää elämänsä is rare (unless elämänsä is interpreted as a genitive form, e.g. menettää elämänsä rakkaus (“to lose the love of one's life, to lose one's true love”)) and would be interpreted more as losing one's way of living. Note however e.g. elämä ja kuolema (“life and death”) (as opposed to ×henki ja kuolema).

The colloquial nirri is used similarly to henki, perhaps with a connotation of fragility, but it is mainly used in idioms involving taking life away.

Declension

Inflection of elämä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		elämä	elämät
genitive		elämän	elämien
partitive		elämää	elämiä
illative		elämään	elämiin
		singular	plural
nominative		elämä	elämät
accusative	nom.	elämä	elämät
	gen.	elämän
genitive		elämän	elämien elämäin rare
partitive		elämää	elämiä
inessive		elämässä	elämissä
elative		elämästä	elämistä
illative		elämään	elämiin
adessive		elämällä	elämillä
ablative		elämältä	elämiltä
allative		elämälle	elämille
essive		elämänä	eläminä
translative		elämäksi	elämiksi
abessive		elämättä	elämittä
instructive		—	elämin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of elämä (Kotus type 10/koira, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative elämäni elämäni accusative nom. elämäni elämäni gen. elämäni genitive elämäni elämieni elämäini rare partitive elämääni elämiäni inessive elämässäni elämissäni elative elämästäni elämistäni illative elämääni elämiini adessive elämälläni elämilläni ablative elämältäni elämiltäni allative elämälleni elämilleni essive elämänäni eläminäni translative elämäkseni elämikseni abessive elämättäni elämittäni instructive — — comitative — elämineni second-person singular possessor singular plural nominative elämäsi elämäsi accusative nom. elämäsi elämäsi gen. elämäsi genitive elämäsi elämiesi elämäisi rare partitive elämääsi elämiäsi inessive elämässäsi elämissäsi elative elämästäsi elämistäsi illative elämääsi elämiisi adessive elämälläsi elämilläsi ablative elämältäsi elämiltäsi allative elämällesi elämillesi essive elämänäsi eläminäsi translative elämäksesi elämiksesi abessive elämättäsi elämittäsi instructive — — comitative — eläminesi first-person plural possessor singular plural nominative elämämme elämämme accusative nom. elämämme elämämme gen. elämämme genitive elämämme elämiemme elämäimme rare partitive elämäämme elämiämme inessive elämässämme elämissämme elative elämästämme elämistämme illative elämäämme elämiimme adessive elämällämme elämillämme ablative elämältämme elämiltämme allative elämällemme elämillemme essive elämänämme eläminämme translative elämäksemme elämiksemme abessive elämättämme elämittämme instructive — — comitative — eläminemme second-person plural possessor singular plural nominative elämänne elämänne accusative nom. elämänne elämänne gen. elämänne genitive elämänne elämienne elämäinne rare partitive elämäänne elämiänne inessive elämässänne elämissänne elative elämästänne elämistänne illative elämäänne elämiinne adessive elämällänne elämillänne ablative elämältänne elämiltänne allative elämällenne elämillenne essive elämänänne eläminänne translative elämäksenne elämiksenne abessive elämättänne elämittänne instructive — — comitative — eläminenne third-person possessor singular plural nominative elämänsä elämänsä accusative nom. elämänsä elämänsä gen. elämänsä genitive elämänsä elämiensä elämäinsä rare partitive elämäänsä elämiään elämiänsä inessive elämässään elämässänsä elämissään elämissänsä elative elämästään elämästänsä elämistään elämistänsä illative elämäänsä elämiinsä adessive elämällään elämällänsä elämillään elämillänsä ablative elämältään elämältänsä elämiltään elämiltänsä allative elämälleen elämällensä elämilleen elämillensä essive elämänään elämänänsä eläminään eläminänsä translative elämäkseen elämäksensä elämikseen elämiksensä abessive elämättään elämättänsä elämittään elämittänsä instructive — — comitative — elämineen eläminensä

Derived terms

• elämätön
• elämöidä

compounds

• arkielämä
• avioelämä
• boheemielämä
• digitaalielämä
• elinkeinoelämä
• elämäkerta
• elämänaika
• elämänaikainen
• elämänala
• elämänalue
• elämänarvo
• elämänasenne
• elämänehto
• elämäneliksiiri
• elämänfilosofia
• elämänhallinta
• elämänhalu
• elämänhistoria
• elämänihanne
• elämänilmiö
• elämänilo
• elämäniloinen
• elämänjano
• elämänjuoksu
• elämänjärjestys
• elämänkaari
• elämänkatsomus
• elämänkerta
• elämänkielteinen
• elämänkipinä
• elämänkohtalo
• elämänkokemus
• elämänkoulu
• elämänkulku
• elämänkumppani
• elämänkutsumus
• elämänkäsitys
• elämänlaatu
• elämänlanka
• elämänläheinen
• elämänmeno
• elämänmuoto
• elämänmuutos
• elämänmyönteinen
• elämännautinto
• elämännälkä
• elämänodotus
• elämänohje
• elämänpelko
• elämänpiiri
• elämänpolitiikka
• elämänpolku
• elämänpuu
• elämänrytmi
• elämäntaistelu
• elämäntaiteilija
• elämäntaito
• elämäntaival
• elämäntapa
• elämäntarina
• elämäntehtävä
• elämäntie
• elämäntilanne
• elämäntoveri
• elämäntuska
• elämäntyyli
• elämäntyö
• elämänura
• elämänusko
• elämänvaihe
• elämänvalinta
• elämänvesi
• elämänviisaus
• elämänvoima
• elämärajoitteinen
• erakkoelämä
• eräelämä
• hengenelämä
• huvielämä
• ihmiselämä
• järjestöelämä
• kaksoiselämä
• kansanelämä
• katuelämä
• keinoelämä
• kerjäläiselämä
• kiertolaiselämä
• kirkkoelämä
• koiranelämä
• kotielämä
• kouluelämä
• kulkurielämä
• kulttuurielämä
• kunnalliselämä
• leirielämä
• liike-elämä
• lisäelämä
• loiselämä
• loppuelämä
• luostarielämä
• maalaiselämä
• matkalaukkuelämä
• merielämä
• musiikkielämä
• mustalaiselämä
• opiskelijaelämä
• osakuntaelämä
• paimentolaiselämä
• perhe-elämä
• poikamieselämä
• puolue-elämä
• rakkauselämä
• rantaelämä
• seksielämä
• seksuaalielämä
• seuraelämä
• seurakuntaelämä
• sielunelämä
• siviilielämä
• sotilaselämä
• sukupuolielämä
• taide-elämä
• taiteilijaelämä
• talouselämä
• tekoelämä
• tosielämä
• tunne-elämä
• työelämä
• ulkoilmaelämä
• uskonelämä
• varjoelämä
• vesielämä
• yhdyselämä
• yhteiselämä
• yhteiskuntaelämä
• yksityiselämä
• yöelämä

Related terms

• eläin (“animal”)

References

• Häkkinen, Kaisa (2004), “elämä”, in Nykysuomen etymologinen sanakirja [Modern Finnish Etymological Dictionary] (in Finnish), Juva: WSOY, →ISBN

Further reading

• “elämä”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2 July 2023

Etymology 2

Participle

elämä

1. agent participle of elää

   elämäni elämä ― the life I (have) lived / the life lived by me

Declension

Inflection of elämä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative		elämä	elämät
genitive		elämän	elämien
partitive		elämää	elämiä
illative		elämään	elämiin
		singular	plural
nominative		elämä	elämät
accusative	nom.	elämä	elämät
	gen.	elämän
genitive		elämän	elämien elämäin rare
partitive		elämää	elämiä
inessive		elämässä	elämissä
elative		elämästä	elämistä
illative		elämään	elämiin
adessive		elämällä	elämillä
ablative		elämältä	elämiltä
allative		elämälle	elämille
essive		elämänä	eläminä
translative		elämäksi	elämiksi
abessive		elämättä	elämittä
instructive		—	elämin
comitative		—	elämine

Possessive forms of elämä (Kotus type 10/koira, no gradation)
first-person singular possessor singular plural nominative elämäni elämäni accusative nom. elämäni elämäni gen. elämäni genitive elämäni elämieni elämäini rare partitive elämääni elämiäni inessive elämässäni elämissäni elative elämästäni elämistäni illative elämääni elämiini adessive elämälläni elämilläni ablative elämältäni elämiltäni allative elämälleni elämilleni essive elämänäni eläminäni translative elämäkseni elämikseni abessive elämättäni elämittäni instructive — — comitative — elämineni second-person singular possessor singular plural nominative elämäsi elämäsi accusative nom. elämäsi elämäsi gen. elämäsi genitive elämäsi elämiesi elämäisi rare partitive elämääsi elämiäsi inessive elämässäsi elämissäsi elative elämästäsi elämistäsi illative elämääsi elämiisi adessive elämälläsi elämilläsi ablative elämältäsi elämiltäsi allative elämällesi elämillesi essive elämänäsi eläminäsi translative elämäksesi elämiksesi abessive elämättäsi elämittäsi instructive — — comitative — eläminesi first-person plural possessor singular plural nominative elämämme elämämme accusative nom. elämämme elämämme gen. elämämme genitive elämämme elämiemme elämäimme rare partitive elämäämme elämiämme inessive elämässämme elämissämme elative elämästämme elämistämme illative elämäämme elämiimme adessive elämällämme elämillämme ablative elämältämme elämiltämme allative elämällemme elämillemme essive elämänämme eläminämme translative elämäksemme elämiksemme abessive elämättämme elämittämme instructive — — comitative — eläminemme second-person plural possessor singular plural nominative elämänne elämänne accusative nom. elämänne elämänne gen. elämänne genitive elämänne elämienne elämäinne rare partitive elämäänne elämiänne inessive elämässänne elämissänne elative elämästänne elämistänne illative elämäänne elämiinne adessive elämällänne elämillänne ablative elämältänne elämiltänne allative elämällenne elämillenne essive elämänänne eläminänne translative elämäksenne elämiksenne abessive elämättänne elämittänne instructive — — comitative — eläminenne third-person possessor singular plural nominative elämänsä elämänsä accusative nom. elämänsä elämänsä gen. elämänsä genitive elämänsä elämiensä elämäinsä rare partitive elämäänsä elämiään elämiänsä inessive elämässään elämässänsä elämissään elämissänsä elative elämästään elämästänsä elämistään elämistänsä illative elämäänsä elämiinsä adessive elämällään elämällänsä elämillään elämillänsä ablative elämältään elämältänsä elämiltään elämiltänsä allative elämälleen elämällensä elämilleen elämillensä essive elämänään elämänänsä eläminään eläminänsä translative elämäkseen elämäksensä elämikseen elämiksensä abessive elämättään elämättänsä elämittään elämittänsä instructive — — comitative — elämineen eläminensä

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *elämä, equivalent to ellää (“to live”) +‎ -mä. Cognates include Finnish elämä and Votic eläme.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈelæmæ/, [ˈe̞lʲæˑm]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈelæmæ/, [ˈe̞læˑmæ]
• (Hevaha) IPA^(key): /ˈelæːmæ/, [ˈe̞lːæːmæ]
• Rhymes: -elæm, -elæmæ
• Hyphenation: e‧lä‧mä

Noun

elämä

1. synonym of elo (“life”)

Declension

Declension of elämä (type 3/koira, no gradation)
	singular	plural
nominative	elämä	elämät
genitive	elämän	elämiin
partitive	elämää	elämiä
illative	elämää	elämii
inessive	elämääs	elämiis
elative	elämäst	elämist
allative	elämälle	elämille
adessive	elämääl	elämiil
ablative	elämält	elämilt
translative	elämäks	elämiks
essive	elämännä, elämään	eläminnä, elämiin
exessive1)	elämänt	elämint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 31
• Arvo Laanest (1997), Isuri keele Hevaha murde sõnastik, Eesti Keele Instituut, page 24

Võro

Etymology

From Proto-Finnic *elädäk.

Verb

elämä (da-infinitive elläq, first-person singular present elä)

1. to live

Inflection

This verb needs an inflection-table template.