hengetön

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

henki +‎ -tön

Adjective[edit]

hengetön ‎(comparative hengettömämpi, superlative hengettömin)

  1. Lifeless, dead.
    Mies oli hengetön, kun hänet nostettiin vedestä.
    The man was lifeless as he was lifted from the water.
  2. Tedious, dull, boring (e.g. theatrical play)

Declension[edit]

Inflection of hengetön (Kotus type 34/onneton, tt-t gradation)
nominative hengetön hengettömät
genitive hengettömän hengettömien
partitive hengetöntä hengettömiä
illative hengettömään hengettömiin
singular plural
nominative hengetön hengettömät
accusative nom. hengetön hengettömät
gen. hengettömän
genitive hengettömän hengettömien
hengetöntenrare
partitive hengetöntä hengettömiä
inessive hengettömässä hengettömissä
elative hengettömästä hengettömistä
illative hengettömään hengettömiin
adessive hengettömällä hengettömillä
ablative hengettömältä hengettömiltä
allative hengettömälle hengettömille
essive hengettömänä hengettöminä
translative hengettömäksi hengettömiksi
instructive hengettömin
abessive hengettömättä hengettömittä
comitative hengettömine

Synonyms[edit]

Antonyms[edit]