hiekka

Finnish

Etymology

Likely derived from hieta, possibly by influence from hiukka. Cognate with Karelian hiekka and Livvi hiekku.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhie̯kːɑ/, [ˈhie̞̯kːɑ]
• Rhymes: -iekːɑ
• Syllabification^(key): hiek‧ka

Noun

hiekka

1. sand
2. gravel, the small kind used to prevent slippery pavement conditions

Declension

Inflection of hiekka (Kotus type 9*A/kala, kk-k gradation)
nominative		hiekka	hiekat
genitive		hiekan	hiekkojen
partitive		hiekkaa	hiekkoja
illative		hiekkaan	hiekkoihin
		singular	plural
nominative		hiekka	hiekat
accusative	nom.	hiekka	hiekat
	gen.	hiekan
genitive		hiekan	hiekkojen hiekkainrare
partitive		hiekkaa	hiekkoja
inessive		hiekassa	hiekoissa
elative		hiekasta	hiekoista
illative		hiekkaan	hiekkoihin
adessive		hiekalla	hiekoilla
ablative		hiekalta	hiekoilta
allative		hiekalle	hiekoille
essive		hiekkana	hiekkoina
translative		hiekaksi	hiekoiksi
instructive		—	hiekoin
abessive		hiekatta	hiekoitta
comitative		—	hiekkoineen

Possessive forms of hiekka (type kala)
possessor	singular	plural
1st person	hiekkani	hiekkamme
2nd person	hiekkasi	hiekkanne
3rd person	hiekkansa

Derived terms

• hiekkainen
• hiekoittaa