hoksata

Finnish

Etymology

From dialectal Swedish hågsa (“to remember, to think”), compare Old Swedish hugsa and Icelandic hugsa (“to think”).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈhoksɑtɑˣ/, [ˈho̞ks̠ɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
• Hyphenation: hok‧sa‧ta

Verb

hoksata

1. (intransitive, colloquial) To figure out.
2. (intransitive, colloquial) To notice.

Conjugation

Inflection of hoksata (Kotus type 73/salata, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hoksaan	en hoksaa	1st sing.	olen hoksannut	en ole hoksannut
2nd sing.		hoksaat	et hoksaa	2nd sing.	olet hoksannut	et ole hoksannut
3rd sing.		hoksaa	ei hoksaa	3rd sing.	on hoksannut	ei ole hoksannut
1st plur.		hoksaamme	emme hoksaa	1st plur.	olemme hoksanneet	emme ole hoksanneet
2nd plur.		hoksaatte	ette hoksaa	2nd plur.	olette hoksanneet	ette ole hoksanneet
3rd plur.		hoksaavat	eivät hoksaa	3rd plur.	ovat hoksanneet	eivät ole hoksanneet
passive		hoksataan	ei hoksata	passive	on hoksattu	ei ole hoksattu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hoksasin	en hoksannut	1st sing.	olin hoksannut	en ollut hoksannut
2nd sing.		hoksasit	et hoksannut	2nd sing.	olit hoksannut	et ollut hoksannut
3rd sing.		hoksasi	ei hoksannut	3rd sing.	oli hoksannut	ei ollut hoksannut
1st plur.		hoksasimme	emme hoksanneet	1st plur.	olimme hoksanneet	emme olleet hoksanneet
2nd plur.		hoksasitte	ette hoksanneet	2nd plur.	olitte hoksanneet	ette olleet hoksanneet
3rd plur.		hoksasivat	eivät hoksanneet	3rd plur.	olivat hoksanneet	eivät olleet hoksanneet
passive		hoksattiin	ei hoksattu	passive	oli hoksattu	ei ollut hoksattu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hoksaisin	en hoksaisi	1st sing.	olisin hoksannut	en olisi hoksannut
2nd sing.		hoksaisit	et hoksaisi	2nd sing.	olisit hoksannut	et olisi hoksannut
3rd sing.		hoksaisi	ei hoksaisi	3rd sing.	olisi hoksannut	ei olisi hoksannut
1st plur.		hoksaisimme	emme hoksaisi	1st plur.	olisimme hoksanneet	emme olisi hoksanneet
2nd plur.		hoksaisitte	ette hoksaisi	2nd plur.	olisitte hoksanneet	ette olisi hoksanneet
3rd plur.		hoksaisivat	eivät hoksaisi	3rd plur.	olisivat hoksanneet	eivät olisi hoksanneet
passive		hoksattaisiin	ei hoksattaisi	passive	olisi hoksattu	ei olisi hoksattu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		hoksaa	älä hoksaa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		hoksatkoon	älköön hoksatko	3rd sing.	olkoon hoksannut	älköön olko hoksannut
1st plur.		hoksatkaamme	älkäämme hoksatko	1st plur.	—	—
2nd plur.		hoksatkaa	älkää hoksatko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		hoksatkoot	älkööt hoksatko	3rd plur.	olkoot hoksanneet	älkööt olko hoksanneet
passive		hoksattakoon	älköön hoksattako	passive	olkoon hoksattu	älköön olko hoksattu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		hoksannen	en hoksanne	1st sing.	lienen hoksannut	en liene hoksannut
2nd sing.		hoksannet	et hoksanne	2nd sing.	lienet hoksannut	et liene hoksannut
3rd sing.		hoksannee	ei hoksanne	3rd sing.	lienee hoksannut	ei liene hoksannut
1st plur.		hoksannemme	emme hoksanne	1st plur.	lienemme hoksanneet	emme liene hoksanneet
2nd plur.		hoksannette	ette hoksanne	2nd plur.	lienette hoksanneet	ette liene hoksanneet
3rd plur.		hoksannevat	eivät hoksanne	3rd plur.	lienevät hoksanneet	eivät liene hoksanneet
passive		hoksattaneen	ei hoksattane	passive	lienee hoksattu	ei liene hoksattu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		hoksata		present	hoksaava	hoksattava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st hoksatakseni hoksataksemme 2nd hoksataksesi hoksataksenne 3rd hoksatakseen hoksataksensa		past	hoksannut	hoksattu
2nd	inessive2	hoksatessa	hoksattaessa	agent3	hoksaama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st hoksatessani hoksatessamme 2nd hoksatessasi hoksatessanne 3rd hoksatessaan hoksatessansa		negative	hoksaamaton
	instructive	hoksaten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	hoksaamassa	—
	elative	hoksaamasta	—
	illative	hoksaamaan	—
	adessive	hoksaamalla	—
	abessive	hoksaamatta	—
	instructive	hoksaaman	hoksattaman
4th4	verbal noun	hoksaaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st hoksaamaisillani hoksaamaisillamme 2nd hoksaamaisillasi hoksaamaisillanne 3rd hoksaamaisillaan hoksaamaisillansa

Anagrams

• tahokas