hyväntuulisuus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

hyväntuulinen +‎ -uus

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈhyʋænˌtuːlisuːs/, [ˈhyʋænˌt̪uːlis̠uːs̠]
  • Rhymes: -uːlisuːs
  • Syllabification: hy‧vän‧tuu‧li‧suus

Noun[edit]

hyväntuulisuus

  1. cheerfulness

Declension[edit]

Inflection of hyväntuulisuus (Kotus type 40/kalleus, t-d gradation)
nominative hyväntuulisuus hyväntuulisuudet
genitive hyväntuulisuuden hyväntuulisuuksien
partitive hyväntuulisuutta hyväntuulisuuksia
illative hyväntuulisuuteen hyväntuulisuuksiin
singular plural
nominative hyväntuulisuus hyväntuulisuudet
accusative nom. hyväntuulisuus hyväntuulisuudet
gen. hyväntuulisuuden
genitive hyväntuulisuuden hyväntuulisuuksien
partitive hyväntuulisuutta hyväntuulisuuksia
inessive hyväntuulisuudessa hyväntuulisuuksissa
elative hyväntuulisuudesta hyväntuulisuuksista
illative hyväntuulisuuteen hyväntuulisuuksiin
adessive hyväntuulisuudella hyväntuulisuuksilla
ablative hyväntuulisuudelta hyväntuulisuuksilta
allative hyväntuulisuudelle hyväntuulisuuksille
essive hyväntuulisuutena hyväntuulisuuksina
translative hyväntuulisuudeksi hyväntuulisuuksiksi
instructive hyväntuulisuuksin
abessive hyväntuulisuudetta hyväntuulisuuksitta
comitative hyväntuulisuuksineen
Possessive forms of hyväntuulisuus (type kalleus)
possessor singular plural
1st person hyväntuulisuuteni hyväntuulisuutemme
2nd person hyväntuulisuutesi hyväntuulisuutenne
3rd person hyväntuulisuutensa