iankaikkinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

iän (genitive of ikä) +‎ kaikki +‎ -inen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈiɑnˌkɑi̯kːinen/, [ˈiɑŋˌkɑi̯kːine̞n]
  • Rhymes: -ɑikːinen
  • Syllabification(key): i‧an‧kaik‧ki‧nen

Adjective[edit]

iankaikkinen (not comparable)

  1. (especially religion) eternal, everlasting

Declension[edit]

Inflection of iankaikkinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative iankaikkinen iankaikkiset
genitive iankaikkisen iankaikkisten
iankaikkisien
partitive iankaikkista iankaikkisia
illative iankaikkiseen iankaikkisiin
singular plural
nominative iankaikkinen iankaikkiset
accusative nom. iankaikkinen iankaikkiset
gen. iankaikkisen
genitive iankaikkisen iankaikkisten
iankaikkisien
partitive iankaikkista iankaikkisia
inessive iankaikkisessa iankaikkisissa
elative iankaikkisesta iankaikkisista
illative iankaikkiseen iankaikkisiin
adessive iankaikkisella iankaikkisilla
ablative iankaikkiselta iankaikkisilta
allative iankaikkiselle iankaikkisille
essive iankaikkisena iankaikkisina
translative iankaikkiseksi iankaikkisiksi
instructive iankaikkisin
abessive iankaikkisetta iankaikkisitta
comitative iankaikkisine
Possessive forms of iankaikkinen (type nainen)
Rare. Only used with substantive adjectives.
possessor singular plural
1st person iankaikkiseni iankaikkisemme
2nd person iankaikkisesi iankaikkisenne
3rd person iankaikkisensa

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]