ikä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: ika and -ika

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *ikä, from Proto-Finno-Ugric *ikä, which is from Proto-Uralic *jikä (*ikä). Cognates include Estonian iga and Hungarian év.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈikæ]
  • Hyphenation: i‧kä

Noun[edit]

ikä

  1. age
  2. life
  3. lifetime

Declension[edit]

Inflection of ikä (Kotus type 10/koira, k- gradation)
nominative ikä iät
genitive iän ikien
partitive ikää ikiä
illative ikään ikiin
singular plural
nominative ikä iät
accusative nom.? ikä iät
gen. iän
genitive iän ikien
ikäinrare
partitive ikää ikiä
inessive iässä i'issä
elative iästä i'istä
illative ikään ikiin
adessive iällä i'illä
ablative iältä i'iltä
allative iälleˣ i'illeˣ
essive ikänä ikinä
translative iäksi i'iksi
instructive i'in
abessive iättä i'ittä
comitative ikineen

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]

Related terms[edit]


Ingrian[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *ikä, from Proto-Finno-Ugric *ikä, which is from Proto-Uralic *jikä (*ikä).

Noun[edit]

ikä (genitive ikän, partitive ikkää)

  1. age

Declension[edit]


Karelian[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *ikä, from Proto-Finno-Ugric *ikä, which is from Proto-Uralic *jikä (*ikä).

Alternative forms[edit]

Noun[edit]

ikä (genitive [please provide], partitive [please provide])

  1. age