ikävä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index ik)

Etymology[edit]

From Proto-Finnic *ikäbä. Equivalent to ikä +‎ -va.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈikæʋæ]
  • Hyphenation: i‧kä‧vä

Adjective[edit]

ikävä ‎(comparative ikävämpi, superlative ikävin)

  1. tedious, boring
  2. bad, sad (e.g. accident)

Declension[edit]

Inflection of ikävä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative ikävä ikävät
genitive ikävän ikävien
partitive ikävää ikäviä
illative ikävään ikäviin
singular plural
nominative ikävä ikävät
accusative nom. ikävä ikävät
gen. ikävän
genitive ikävän ikävien
ikäväinrare
partitive ikävää ikäviä
inessive ikävässä ikävissä
elative ikävästä ikävistä
illative ikävään ikäviin
adessive ikävällä ikävillä
ablative ikävältä ikäviltä
allative ikävälle ikäville
essive ikävänä ikävinä
translative ikäväksi ikäviksi
instructive ikävin
abessive ikävättä ikävittä
comitative ikävine

Derived terms[edit]

Noun[edit]

ikävä

  1. longing, yearning
    Minulla on ikävä sinua.
    I miss you.

Declension[edit]

Inflection of ikävä (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative ikävä ikävät
genitive ikävän ikävien
partitive ikävää ikäviä
illative ikävään ikäviin
singular plural
nominative ikävä ikävät
accusative nom. ikävä ikävät
gen. ikävän
genitive ikävän ikävien
ikäväinrare
partitive ikävää ikäviä
inessive ikävässä ikävissä
elative ikävästä ikävistä
illative ikävään ikäviin
adessive ikävällä ikävillä
ablative ikävältä ikäviltä
allative ikävälle ikäville
essive ikävänä ikävinä
translative ikäväksi ikäviksi
instructive ikävin
abessive ikävättä ikävittä
comitative ikävineen

Synonyms[edit]

Derived terms[edit]

Adverb[edit]

ikävä

  1. ikävä kyllä: unfortunately
  2. sepä ikävä: what a pity
  3. ikävä juttu: too bad

Anagrams[edit]