juttu

Estonian

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈjutːu/, [ˈjütːu]
• Rhymes: -utːu
• Hyphenation: juttu

Noun

juttu

1. partitive/illative singular of jutt

Finnish

Etymology

From Proto-Finnic *juttu (compare Estonian jutt), from Proto-Uralic *jupta- (“to speak, to tell”) +‎ -u (compare Erzya ёвтамс (jovtams, “to say, to tell a story”), Nganasan дебтудя (djebtudja)).

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈjutːu/, [ˈjut̪ːu]
• Rhymes: -utːu
• Syllabification^(key): jut‧tu
• Hyphenation^(key): jut‧tu

Noun

juttu

1. talk (conversation, especially an abundant one) [with elative ‘about’]

   Synonyms: juttelu, keskustelu

   1. tale, anecdote

      Synonyms: tarina, kasku, kertomus

      Kerro se sama juttu, jonka kerroit eilen.

      Tell (us/me) the same tale you told yesterday.

   2. story (lie)

      Kuulin sinusta omituisen jutun.

      I heard a weird story about you.

   3. item (story in a newspaper)

      Synonyms: kirjoitus, lehtiteksti

      Hyponyms: artikkeli, henkilökuva, reportaasi

      Luitko meistä kertovan jutun?

      Did you read the story about us?

2. thing, business, matter

   Synonyms: asia, homma, (colloquial) jutska

   On yksi juttu vielä...

   There's one more thing/matter...

   Me teemme yhdessä kaikenlaisia juttuja.

   We do all kinds of things together.

   1. (informal) thing, object, item (vaguely designated material object)

      Synonym: esine

   2. (informal) bag, cup of tea, cup of joe (whatever suits or interests one)

      Acid house ei ole minun juttuni, pidän perinteisemmästä musiikista.

      Acid house is not my bag, I prefer more traditional music.

   3. event, case (occurrence of social or personal importance)

      Synonyms: tapahtuma, tapaus, sattuma

3. affair (that which is done or is to be done)

   Synonyms: homma, (dated) afääri

   1. affair, dating (romantic courtship)

      Heidän juttunsa päättyi eroon.

      Their affair ended in separation.

4. (law) case (legal proceeding)

   Synonym: oikeusjuttu

   1. lawsuit

      Synonym: kanne (proper legal term)

Declension

Inflection of juttu (Kotus type 1*C/valo, tt–t gradation)
nominative		juttu	jutut
genitive		jutun	juttujen
partitive		juttua	juttuja
illative		juttuun	juttuihin
		singular	plural
nominative		juttu	jutut
accusative	nom.	juttu	jutut
	gen.	jutun
genitive		jutun	juttujen
partitive		juttua	juttuja
inessive		jutussa	jutuissa
elative		jutusta	jutuista
illative		juttuun	juttuihin
adessive		jutulla	jutuilla
ablative		jutulta	jutuilta
allative		jutulle	jutuille
essive		juttuna	juttuina
translative		jutuksi	jutuiksi
abessive		jututta	jutuitta
instructive		—	jutuin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of juttu (Kotus type 1*C/valo, tt–t gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative juttuni juttuni accusative nom. juttuni juttuni gen. juttuni genitive juttuni juttujeni partitive juttuani juttujani inessive jutussani jutuissani elative jutustani jutuistani illative juttuuni juttuihini adessive jutullani jutuillani ablative jutultani jutuiltani allative jutulleni jutuilleni essive juttunani juttuinani translative jutukseni jutuikseni abessive jututtani jutuittani instructive — — comitative — juttuineni second-person singular possessor singular plural nominative juttusi juttusi accusative nom. juttusi juttusi gen. juttusi genitive juttusi juttujesi partitive juttuasi juttujasi inessive jutussasi jutuissasi elative jutustasi jutuistasi illative juttuusi juttuihisi adessive jutullasi jutuillasi ablative jutultasi jutuiltasi allative jutullesi jutuillesi essive juttunasi juttuinasi translative jutuksesi jutuiksesi abessive jututtasi jutuittasi instructive — — comitative — juttuinesi first-person plural possessor singular plural nominative juttumme juttumme accusative nom. juttumme juttumme gen. juttumme genitive juttumme juttujemme partitive juttuamme juttujamme inessive jutussamme jutuissamme elative jutustamme jutuistamme illative juttuumme juttuihimme adessive jutullamme jutuillamme ablative jutultamme jutuiltamme allative jutullemme jutuillemme essive juttunamme juttuinamme translative jutuksemme jutuiksemme abessive jututtamme jutuittamme instructive — — comitative — juttuinemme second-person plural possessor singular plural nominative juttunne juttunne accusative nom. juttunne juttunne gen. juttunne genitive juttunne juttujenne partitive juttuanne juttujanne inessive jutussanne jutuissanne elative jutustanne jutuistanne illative juttuunne juttuihinne adessive jutullanne jutuillanne ablative jutultanne jutuiltanne allative jutullenne jutuillenne essive juttunanne juttuinanne translative jutuksenne jutuiksenne abessive jututtanne jutuittanne instructive — — comitative — juttuinenne third-person possessor singular plural nominative juttunsa juttunsa accusative nom. juttunsa juttunsa gen. juttunsa genitive juttunsa juttujensa partitive juttuaan juttuansa juttujaan juttujansa inessive jutussaan jutussansa jutuissaan jutuissansa elative jutustaan jutustansa jutuistaan jutuistansa illative juttuunsa juttuihinsa adessive jutullaan jutullansa jutuillaan jutuillansa ablative jutultaan jutultansa jutuiltaan jutuiltansa allative jutulleen jutullensa jutuilleen jutuillensa essive juttunaan juttunansa juttuinaan juttuinansa translative jutukseen jutuksensa jutuikseen jutuiksensa abessive jututtaan jututtansa jutuittaan jutuittansa instructive — — comitative — juttuineen juttuinensa

Derived terms

• jutella
• jutska
• jutustaa
• jututtaa
• yhden yön juttu

compounds

• huippujuttu
• hupijuttu
• häväistysjuttu
• jatkojuttu
• juttuhetki
• juttukaveri
• juttuseura
• juttutuuli
• jutunkertoja
• jymyjuttu
• kainalojuttu
• kalajuttu
• kansijuttu
• kauhujuttu
• kummitusjuttu
• lehtijuttu
• läpihuutojuttu
• miesjuttu
• murhajuttu
• naisjuttu
• oikeusjuttu
• pikkujuttu
• pilajuttu
• rakkausjuttu
• riitajuttu
• rikosjuttu
• sensaatiojuttu
• siviilijuttu
• skandaalijuttu
• sotajuttu
• tosijuttu
• vakoilujuttu
• varkausjuttu

Further reading

• “juttu”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2 July 2023

Anagrams

• jutut

Votic

Etymology

From Proto-Finnic *juttu.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivčülä) IPA^(key): /ˈjutːu/, [ˈʝutːu]
• (Jõgõperä) IPA^(key): /ˈjutːu/, [ˈʝutːu]
• (Central Votic) IPA^(key): /ˈjutːu/, [ˈʝutːu]
• (Eastern Votic) IPA^(key): /ˈjutːu/, [ˈʝutːu]
• Rhymes: -utːu
• Hyphenation: jut‧tu

Noun

juttu

1. talk, conversation
2. rumor
3. story

Inflection

Declension of juttu (type II/võrkko, tt-t gradation)
	singular	plural
nominative	juttu	jutud
genitive	jutu	juttujõ
partitive	juttua	juttuit
illative	juttu, juttusõ	juttuisõ
inessive	jutuz	juttuiz
elative	jutuss	juttuiss
allative	jutullõ	juttuillõ
adessive	jutull	juttuill
ablative	jutult	juttuilt
translative	jutussi	juttuissi
'Standardized' inflection based on the Vaipooli dialects; see WT:AVOT. For dialectal differences between case endings, see Appendix:Votic dialects. *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive. ***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive.

References

• Hallap, V.; Adler, E.; Grünberg, S.; Leppik, M. (2012), “juttu”, in Vadja keele sõnaraamat [A dictionary of the Votic language]‎^[3], 2nd edition, Tallinn