tapaus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index ta)

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈtɑpɑus]
  • Hyphenation: ta‧paus

Noun[edit]

tapaus

  1. An event, incident, occurrence, occasion.
  2. (yksittäinen) ~ case, instance
    Suomessa on todettu yhteensä 62 influenssa A (H1N1) -tapausta.
    A total of 62 influenza A (H1N1) cases have been identified in Finland.

Declension[edit]

Inflection of tapaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative tapaus tapaukset
genitive tapauksen tapausten
tapauksien
partitive tapausta tapauksia
illative tapaukseen tapauksiin
singular plural
nominative tapaus tapaukset
accusative nom. tapaus tapaukset
gen. tapauksen
genitive tapauksen tapausten
tapauksien
partitive tapausta tapauksia
inessive tapauksessa tapauksissa
elative tapauksesta tapauksista
illative tapaukseen tapauksiin
adessive tapauksella tapauksilla
ablative tapaukselta tapauksilta
allative tapaukselle tapauksille
essive tapauksena tapauksina
translative tapaukseksi tapauksiksi
instructive tapauksin
abessive tapauksetta tapauksitta
comitative tapauksineen

Synonyms[edit]

  • (event, incident, occurrence, occasion): tapahtuma

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]