iloitseminen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

iloita +‎ -minen

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈiloi̯tseminen/, [ˈilo̞i̯t̪ˌs̠e̞mine̞n]
  • Rhymes: -eminen
  • Syllabification(key): i‧loit‧se‧mi‧nen

Noun[edit]

iloitseminen

  1. being happy, glad or cheerful

Declension[edit]

Inflection of iloitseminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative iloitseminen iloitsemiset
genitive iloitsemisen iloitsemisten
iloitsemisien
partitive iloitsemista iloitsemisia
illative iloitsemiseen iloitsemisiin
singular plural
nominative iloitseminen iloitsemiset
accusative nom. iloitseminen iloitsemiset
gen. iloitsemisen
genitive iloitsemisen iloitsemisten
iloitsemisien
partitive iloitsemista iloitsemisia
inessive iloitsemisessa iloitsemisissa
elative iloitsemisesta iloitsemisista
illative iloitsemiseen iloitsemisiin
adessive iloitsemisella iloitsemisilla
ablative iloitsemiselta iloitsemisilta
allative iloitsemiselle iloitsemisille
essive iloitsemisena iloitsemisina
translative iloitsemiseksi iloitsemisiksi
instructive iloitsemisin
abessive iloitsemisetta iloitsemisitta
comitative iloitsemisineen
Possessive forms of iloitseminen (type nainen)
possessor singular plural
1st person iloitsemiseni iloitsemisemme
2nd person iloitsemisesi iloitsemisenne
3rd person iloitsemisensa

Verb[edit]

iloitseminen

  1. Fourth infinitive of iloita.