improta

See also: Improta

Finnish

Etymology

impro +‎ -ta

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈimprotɑˣ/, [ˈimpro̞t̪ɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -improtɑ
• Syllabification^(key): imp‧ro‧ta

Verb

improta (colloquial)

1. to improvise

Conjugation

Inflection of improta (Kotus type 74/katketa, no gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		improan	en improa	1st sing.	olen impronnut	en ole impronnut
2nd sing.		improat	et improa	2nd sing.	olet impronnut	et ole impronnut
3rd sing.		improaa	ei improa	3rd sing.	on impronnut	ei ole impronnut
1st plur.		improamme	emme improa	1st plur.	olemme impronneet	emme ole impronneet
2nd plur.		improatte	ette improa	2nd plur.	olette impronneet	ette ole impronneet
3rd plur.		improavat	eivät improa	3rd plur.	ovat impronneet	eivät ole impronneet
passive		improtaan	ei improta	passive	on improttu	ei ole improttu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		improsin	en impronnut	1st sing.	olin impronnut	en ollut impronnut
2nd sing.		improsit	et impronnut	2nd sing.	olit impronnut	et ollut impronnut
3rd sing.		improsi	ei impronnut	3rd sing.	oli impronnut	ei ollut impronnut
1st plur.		improsimme	emme impronneet	1st plur.	olimme impronneet	emme olleet impronneet
2nd plur.		imprositte	ette impronneet	2nd plur.	olitte impronneet	ette olleet impronneet
3rd plur.		improsivat	eivät impronneet	3rd plur.	olivat impronneet	eivät olleet impronneet
passive		improttiin	ei improttu	passive	oli improttu	ei ollut improttu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		improaisin improisin	en improaisi en improisi	1st sing.	olisin impronnut	en olisi impronnut
2nd sing.		improaisit improisit	et improaisi et improisi	2nd sing.	olisit impronnut	et olisi impronnut
3rd sing.		improaisi improisi	ei improaisi ei improisi	3rd sing.	olisi impronnut	ei olisi impronnut
1st plur.		improaisimme improisimme	emme improaisi emme improisi	1st plur.	olisimme impronneet	emme olisi impronneet
2nd plur.		improaisitte improisitte	ette improaisi ette improisi	2nd plur.	olisitte impronneet	ette olisi impronneet
3rd plur.		improaisivat improisivat	eivät improaisi eivät improisi	3rd plur.	olisivat impronneet	eivät olisi impronneet
passive		improttaisiin	ei improttaisi	passive	olisi improttu	ei olisi improttu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		improa	älä improa	2nd sing.	—	—
3rd sing.		improtkoon	älköön improtko	3rd sing.	olkoon impronnut	älköön olko impronnut
1st plur.		improtkaamme	älkäämme improtko	1st plur.	—	—
2nd plur.		improtkaa	älkää improtko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		improtkoot	älkööt improtko	3rd plur.	olkoot impronneet	älkööt olko impronneet
passive		improttakoon	älköön improttako	passive	olkoon improttu	älköön olko improttu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		impronnen	en impronne	1st sing.	lienen impronnut	en liene impronnut
2nd sing.		impronnet	et impronne	2nd sing.	lienet impronnut	et liene impronnut
3rd sing.		impronnee	ei impronne	3rd sing.	lienee impronnut	ei liene impronnut
1st plur.		impronnemme	emme impronne	1st plur.	lienemme impronneet	emme liene impronneet
2nd plur.		impronnette	ette impronne	2nd plur.	lienette impronneet	ette liene impronneet
3rd plur.		impronnevat	eivät impronne	3rd plur.	lienevät impronneet	eivät liene impronneet
passive		improttaneen	ei improttane	passive	lienee improttu	ei liene improttu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		improta		present	improava	improttava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st improtakseni improtaksemme 2nd improtaksesi improtaksenne 3rd improtakseen improtaksensa		past	impronnut	improttu
2nd	inessive2	improtessa	improttaessa	agent3	improama
		Possessive forms Person sing. plur. 1st improtessani improtessamme 2nd improtessasi improtessanne 3rd improtessaan improtessansa		negative	improamaton
	instructive	improten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	improamassa	—
	elative	improamasta	—
	illative	improamaan	—
	adessive	improamalla	—
	abessive	improamatta	—
	instructive	improaman	improttaman
4th4	verbal noun	improaminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st improamaisillani improamaisillamme 2nd improamaisillasi improamaisillanne 3rd improamaisillaan improamaisillansa

Further reading

• “improta”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02