jänne

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search
See also: Janne

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From Proto-Uralic *jänte or *jänti ‎(string, bowstring); a cognate of Hungarian ideg.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈjænːe]
  • Hyphenation: jän‧ne

Noun[edit]

jänne

  1. (anatomy) tendon, sinew
  2. (archery) bow string, string
  3. (geometry) chord (straight line between two points of a curve)

Declension[edit]

Inflection of jänne (Kotus type 48/hame, nt-nn gradation)
nominative jänneˣ jänteet
genitive jänteen jänteiden
jänteitten
partitive jännettä jänteitä
illative jänteeseen jänteisiin
jänteihin
singular plural
nominative jänneˣ jänteet
accusative nom.? jänneˣ jänteet
gen. jänteen
genitive jänteen jänteiden
jänteitten
partitive jännettä jänteitä
inessive jänteessä jänteissä
elative jänteestä jänteistä
illative jänteeseen jänteisiin
jänteihin
adessive jänteellä jänteillä
ablative jänteeltä jänteiltä
allative jänteelleˣ jänteilleˣ
essive jänteenä jänteinä
translative jänteeksi jänteiksi
instructive jäntein
abessive jänteettä jänteittä
comitative jänteineen

Derived terms[edit]