järkeenkäypä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

järkeen +‎ käypä

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: jär‧keen‧käy‧pä
  • Rhymes: -æypæ
  • IPA(key): /ˈjærkeːŋˌkæypæ/

Adjective[edit]

järkeenkäypä  (comparative järkeenkäyvämpi, superlative järkeenkäyvin)

  1. reasonable, rational

Declension[edit]

Inflection of järkeenkäypä (Kotus type 10/koira, p-v gradation)
nominative järkeenkäypä järkeenkäyvät
genitive järkeenkäyvän järkeenkäypien
partitive järkeenkäypää järkeenkäypiä
illative järkeenkäypään järkeenkäypiin
singular plural
nominative järkeenkäypä järkeenkäyvät
accusative nom.? järkeenkäypä järkeenkäyvät
gen. järkeenkäyvän
genitive järkeenkäyvän järkeenkäypien
järkeenkäypäinrare
partitive järkeenkäypää järkeenkäypiä
inessive järkeenkäyvässä järkeenkäyvissä
elative järkeenkäyvästä järkeenkäyvistä
illative järkeenkäypään järkeenkäypiin
adessive järkeenkäyvällä järkeenkäyvillä
ablative järkeenkäyvältä järkeenkäyviltä
allative järkeenkäyvälleˣ järkeenkäyvilleˣ
essive järkeenkäypänä järkeenkäypinä
translative järkeenkäyväksi järkeenkäyviksi
instructive järkeenkäyvin
abessive järkeenkäyvättä järkeenkäyvittä
comitative järkeenkäypine