kainostuttaa

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kainostua +‎ -ttaa

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkɑi̯nostutːɑːˣ/, [ˈkɑ̝i̯no̞s̠ˌtut̪ːɑ̝ː(ʔ)]
  • Rhymes: -utːɑː
  • Syllabification(key): kai‧nos‧tut‧taa

Verb[edit]

kainostuttaa

  1. To feel shy.

Conjugation[edit]

Inflection of kainostuttaa (Kotus type 53*C/muistaa, tt-t gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kainostutan en kainostuta 1st sing. olen kainostuttanut en ole kainostuttanut
2nd sing. kainostutat et kainostuta 2nd sing. olet kainostuttanut et ole kainostuttanut
3rd sing. kainostuttaa ei kainostuta 3rd sing. on kainostuttanut ei ole kainostuttanut
1st plur. kainostutamme emme kainostuta 1st plur. olemme kainostuttaneet emme ole kainostuttaneet
2nd plur. kainostutatte ette kainostuta 2nd plur. olette kainostuttaneet ette ole kainostuttaneet
3rd plur. kainostuttavat eivät kainostuta 3rd plur. ovat kainostuttaneet eivät ole kainostuttaneet
passive kainostutetaan ei kainostuteta passive on kainostutettu ei ole kainostutettu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kainostutin en kainostuttanut 1st sing. olin kainostuttanut en ollut kainostuttanut
2nd sing. kainostutit et kainostuttanut 2nd sing. olit kainostuttanut et ollut kainostuttanut
3rd sing. kainostutti ei kainostuttanut 3rd sing. oli kainostuttanut ei ollut kainostuttanut
1st plur. kainostutimme emme kainostuttaneet 1st plur. olimme kainostuttaneet emme olleet kainostuttaneet
2nd plur. kainostutitte ette kainostuttaneet 2nd plur. olitte kainostuttaneet ette olleet kainostuttaneet
3rd plur. kainostuttivat eivät kainostuttaneet 3rd plur. olivat kainostuttaneet eivät olleet kainostuttaneet
passive kainostutettiin ei kainostutettu passive oli kainostutettu ei ollut kainostutettu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kainostuttaisin en kainostuttaisi 1st sing. olisin kainostuttanut en olisi kainostuttanut
2nd sing. kainostuttaisit et kainostuttaisi 2nd sing. olisit kainostuttanut et olisi kainostuttanut
3rd sing. kainostuttaisi ei kainostuttaisi 3rd sing. olisi kainostuttanut ei olisi kainostuttanut
1st plur. kainostuttaisimme emme kainostuttaisi 1st plur. olisimme kainostuttaneet emme olisi kainostuttaneet
2nd plur. kainostuttaisitte ette kainostuttaisi 2nd plur. olisitte kainostuttaneet ette olisi kainostuttaneet
3rd plur. kainostuttaisivat eivät kainostuttaisi 3rd plur. olisivat kainostuttaneet eivät olisi kainostuttaneet
passive kainostutettaisiin ei kainostutettaisi passive olisi kainostutettu ei olisi kainostutettu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. 1st sing.
2nd sing. kainostuta älä kainostuta 2nd sing.
3rd sing. kainostuttakoon älköön kainostuttako 3rd sing. olkoon kainostuttanut älköön olko kainostuttanut
1st plur. kainostuttakaamme älkäämme kainostuttako 1st plur.
2nd plur. kainostuttakaa älkää kainostuttako 2nd plur.
3rd plur. kainostuttakoot älkööt kainostuttako 3rd plur. olkoot kainostuttaneet älkööt olko kainostuttaneet
passive kainostutettakoon älköön kainostutettako passive olkoon kainostutettu älköön olko kainostutettu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. kainostuttanen en kainostuttane 1st sing. lienen kainostuttanut en liene kainostuttanut
2nd sing. kainostuttanet et kainostuttane 2nd sing. lienet kainostuttanut et liene kainostuttanut
3rd sing. kainostuttanee ei kainostuttane 3rd sing. lienee kainostuttanut ei liene kainostuttanut
1st plur. kainostuttanemme emme kainostuttane 1st plur. lienemme kainostuttaneet emme liene kainostuttaneet
2nd plur. kainostuttanette ette kainostuttane 2nd plur. lienette kainostuttaneet ette liene kainostuttaneet
3rd plur. kainostuttanevat eivät kainostuttane 3rd plur. lienevät kainostuttaneet eivät liene kainostuttaneet
passive kainostutettaneen ei kainostutettane passive lienee kainostutettu ei liene kainostutettu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st kainostuttaa present kainostuttava kainostutettava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kainostuttaakseni kainostuttaaksemme
2nd kainostuttaaksesi kainostuttaaksenne
3rd kainostuttaakseen
kainostuttaaksensa
past kainostuttanut kainostutettu
2nd inessive2 kainostuttaessa kainostutettaessa agent3 kainostuttama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kainostuttaessani kainostuttaessamme
2nd kainostuttaessasi kainostuttaessanne
3rd kainostuttaessaan
kainostuttaessansa
negative kainostuttamaton
instructive kainostuttaen 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
* The third-person singular indicative form kainostuttaa does not exhibit final gemination,
unlike the first infinitive (the lemma form), even though they are spelled identically.

3rd inessive kainostuttamassa
elative kainostuttamasta
illative kainostuttamaan
adessive kainostuttamalla
abessive kainostuttamatta
instructive kainostuttaman kainostutettaman
4th4 verbal noun kainostuttaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st kainostuttamaisillani kainostuttamaisillamme
2nd kainostuttamaisillasi kainostuttamaisillanne
3rd kainostuttamaisillaan
kainostuttamaisillansa

Further reading[edit]