kantakieli

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kanta (stem) +‎ kieli (language)

Noun[edit]

kantakieli

  1. protolanguage

Declension[edit]

Inflection of kantakieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative kantakieli kantakielet
genitive kantakielen kantakielten
kantakielien
partitive kantakieltä kantakieliä
illative kantakieleen kantakieliin
singular plural
nominative kantakieli kantakielet
accusative nom. kantakieli kantakielet
gen. kantakielen
genitive kantakielen kantakielten
kantakielien
partitive kantakieltä kantakieliä
inessive kantakielessä kantakielissä
elative kantakielestä kantakielistä
illative kantakieleen kantakieliin
adessive kantakielellä kantakielillä
ablative kantakieleltä kantakieliltä
allative kantakielelle kantakielille
essive kantakielenä kantakielinä
translative kantakieleksi kantakieliksi
instructive kantakielin
abessive kantakielettä kantakielittä
comitative kantakielineen