karautella

Finnish

Etymology

karauttaa +‎ -ella

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑrɑu̯telːɑˣ/, [ˈkɑ̝rɑ̝u̯ˌt̪e̞lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -elːɑ
• Syllabification^(key): ka‧rau‧tel‧la

Verb

karautella

1. frequentative of karauttaa (“to rush by, zoom; to crunch, cause to crunch”)

Conjugation

Inflection of karautella (Kotus type 67*C/tulla, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		karauttelen	en karauttele	1st sing.	olen karautellut	en ole karautellut
2nd sing.		karauttelet	et karauttele	2nd sing.	olet karautellut	et ole karautellut
3rd sing.		karauttelee	ei karauttele	3rd sing.	on karautellut	ei ole karautellut
1st plur.		karauttelemme	emme karauttele	1st plur.	olemme karautelleet	emme ole karautelleet
2nd plur.		karauttelette	ette karauttele	2nd plur.	olette karautelleet	ette ole karautelleet
3rd plur.		karauttelevat	eivät karauttele	3rd plur.	ovat karautelleet	eivät ole karautelleet
passive		karautellaan	ei karautella	passive	on karauteltu	ei ole karauteltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		karauttelin	en karautellut	1st sing.	olin karautellut	en ollut karautellut
2nd sing.		karauttelit	et karautellut	2nd sing.	olit karautellut	et ollut karautellut
3rd sing.		karautteli	ei karautellut	3rd sing.	oli karautellut	ei ollut karautellut
1st plur.		karauttelimme	emme karautelleet	1st plur.	olimme karautelleet	emme olleet karautelleet
2nd plur.		karauttelitte	ette karautelleet	2nd plur.	olitte karautelleet	ette olleet karautelleet
3rd plur.		karauttelivat	eivät karautelleet	3rd plur.	olivat karautelleet	eivät olleet karautelleet
passive		karauteltiin	ei karauteltu	passive	oli karauteltu	ei ollut karauteltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		karauttelisin	en karauttelisi	1st sing.	olisin karautellut	en olisi karautellut
2nd sing.		karauttelisit	et karauttelisi	2nd sing.	olisit karautellut	et olisi karautellut
3rd sing.		karauttelisi	ei karauttelisi	3rd sing.	olisi karautellut	ei olisi karautellut
1st plur.		karauttelisimme	emme karauttelisi	1st plur.	olisimme karautelleet	emme olisi karautelleet
2nd plur.		karauttelisitte	ette karauttelisi	2nd plur.	olisitte karautelleet	ette olisi karautelleet
3rd plur.		karauttelisivat	eivät karauttelisi	3rd plur.	olisivat karautelleet	eivät olisi karautelleet
passive		karauteltaisiin	ei karauteltaisi	passive	olisi karauteltu	ei olisi karauteltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		karauttele	älä karauttele	2nd sing.	—	—
3rd sing.		karautelkoon	älköön karautelko	3rd sing.	olkoon karautellut	älköön olko karautellut
1st plur.		karautelkaamme	älkäämme karautelko	1st plur.	—	—
2nd plur.		karautelkaa	älkää karautelko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		karautelkoot	älkööt karautelko	3rd plur.	olkoot karautelleet	älkööt olko karautelleet
passive		karauteltakoon	älköön karauteltako	passive	olkoon karauteltu	älköön olko karauteltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		karautellen	en karautelle	1st sing.	lienen karautellut	en liene karautellut
2nd sing.		karautellet	et karautelle	2nd sing.	lienet karautellut	et liene karautellut
3rd sing.		karautellee	ei karautelle	3rd sing.	lienee karautellut	ei liene karautellut
1st plur.		karautellemme	emme karautelle	1st plur.	lienemme karautelleet	emme liene karautelleet
2nd plur.		karautellette	ette karautelle	2nd plur.	lienette karautelleet	ette liene karautelleet
3rd plur.		karautellevat	eivät karautelle	3rd plur.	lienevät karautelleet	eivät liene karautelleet
passive		karauteltaneen	ei karauteltane	passive	lienee karauteltu	ei liene karauteltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		karautella		present	karautteleva	karauteltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st karautellakseni karautellaksemme 2nd karautellaksesi karautellaksenne 3rd karautellakseen karautellaksensa		past	karautellut	karauteltu
2nd	inessive2	karautellessa	karauteltaessa	agent3	karauttelema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st karautellessani karautellessamme 2nd karautellessasi karautellessanne 3rd karautellessaan karautellessansa		negative	karauttelematon
	instructive	karautellen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	karauttelemassa	—
	elative	karauttelemasta	—
	illative	karauttelemaan	—
	adessive	karauttelemalla	—
	abessive	karauttelematta	—
	instructive	karautteleman	karauteltaman
4th4	verbal noun	karautteleminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st karauttelemaisillani karauttelemaisillamme 2nd karauttelemaisillasi karauttelemaisillanne 3rd karauttelemaisillaan karauttelemaisillansa

Further reading

• “karautella”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02