karhata

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

karha- +‎ -ta; sound-symbolicized from karhea[1]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkɑrhɑtɑˣ/, [ˈkɑ̝rhɑ̝t̪ɑ̝(ʔ)]
  • Rhymes: -ɑrhɑtɑ
  • Syllabification(key): kar‧ha‧ta

Verb[edit]

karhata (rare)

  1. to chase, drive away

Conjugation[edit]

Inflection of karhata (Kotus type 73/salata, no gradation)
indicative mood
present tense perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. karhaan en karhaa 1st sing. olen karhannut en ole karhannut
2nd sing. karhaat et karhaa 2nd sing. olet karhannut et ole karhannut
3rd sing. karhaa ei karhaa 3rd sing. on karhannut ei ole karhannut
1st plur. karhaamme emme karhaa 1st plur. olemme karhanneet emme ole karhanneet
2nd plur. karhaatte ette karhaa 2nd plur. olette karhanneet ette ole karhanneet
3rd plur. karhaavat eivät karhaa 3rd plur. ovat karhanneet eivät ole karhanneet
passive karhataan ei karhata passive on karhattu ei ole karhattu
past tense pluperfect
person positive negative person positive negative
1st sing. karhasin en karhannut 1st sing. olin karhannut en ollut karhannut
2nd sing. karhasit et karhannut 2nd sing. olit karhannut et ollut karhannut
3rd sing. karhasi ei karhannut 3rd sing. oli karhannut ei ollut karhannut
1st plur. karhasimme emme karhanneet 1st plur. olimme karhanneet emme olleet karhanneet
2nd plur. karhasitte ette karhanneet 2nd plur. olitte karhanneet ette olleet karhanneet
3rd plur. karhasivat eivät karhanneet 3rd plur. olivat karhanneet eivät olleet karhanneet
passive karhattiin ei karhattu passive oli karhattu ei ollut karhattu
conditional mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. karhaisin en karhaisi 1st sing. olisin karhannut en olisi karhannut
2nd sing. karhaisit et karhaisi 2nd sing. olisit karhannut et olisi karhannut
3rd sing. karhaisi ei karhaisi 3rd sing. olisi karhannut ei olisi karhannut
1st plur. karhaisimme emme karhaisi 1st plur. olisimme karhanneet emme olisi karhanneet
2nd plur. karhaisitte ette karhaisi 2nd plur. olisitte karhanneet ette olisi karhanneet
3rd plur. karhaisivat eivät karhaisi 3rd plur. olisivat karhanneet eivät olisi karhanneet
passive karhattaisiin ei karhattaisi passive olisi karhattu ei olisi karhattu
imperative mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. — — 1st sing. — —
2nd sing. karhaa älä karhaa 2nd sing. — —
3rd sing. karhatkoon älköön karhatko 3rd sing. olkoon karhannut älköön olko karhannut
1st plur. karhatkaamme älkäämme karhatko 1st plur. — —
2nd plur. karhatkaa älkää karhatko 2nd plur. — —
3rd plur. karhatkoot älkööt karhatko 3rd plur. olkoot karhanneet älkööt olko karhanneet
passive karhattakoon älköön karhattako passive olkoon karhattu älköön olko karhattu
potential mood
present perfect
person positive negative person positive negative
1st sing. karhannen en karhanne 1st sing. lienen karhannut en liene karhannut
2nd sing. karhannet et karhanne 2nd sing. lienet karhannut et liene karhannut
3rd sing. karhannee ei karhanne 3rd sing. lienee karhannut ei liene karhannut
1st plur. karhannemme emme karhanne 1st plur. lienemme karhanneet emme liene karhanneet
2nd plur. karhannette ette karhanne 2nd plur. lienette karhanneet ette liene karhanneet
3rd plur. karhannevat eivät karhanne 3rd plur. lienevät karhanneet eivät liene karhanneet
passive karhattaneen ei karhattane passive lienee karhattu ei liene karhattu
Nominal forms
infinitives participles
active passive active passive
1st karhata present karhaava karhattava
long 1st1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st karhatakseni karhataksemme
2nd karhataksesi karhataksenne
3rd karhatakseen
karhataksensa
past karhannut karhattu
2nd inessive2 karhatessa karhattaessa agent3 karhaama
Possessive forms
Person sing. plur.
1st karhatessani karhatessamme
2nd karhatessasi karhatessanne
3rd karhatessaan
karhatessansa
negative karhaamaton
instructive karhaten — 1) Used only with a possessive suffix.

2) Usually with a possessive suffix (active only).
3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).

3rd inessive karhaamassa —
elative karhaamasta —
illative karhaamaan —
adessive karhaamalla —
abessive karhaamatta —
instructive karhaaman karhattaman
4th4 verbal noun karhaaminen
5th1
Possessive forms
Person sing. plur.
1st karhaamaisillani karhaamaisillamme
2nd karhaamaisillasi karhaamaisillanne
3rd karhaamaisillaan
karhaamaisillansa

Synonyms[edit]

References[edit]

  1. ^ Itkonen, Erkki, Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000), Suomen sanojen alkuperä [The origin of Finnish words]‎[1] (in Finnish) (online version; note: also includes other etymological sources), Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN
Retrieved from "https://en.wiktionary.org/w/index.php?title=karhata&oldid=76508696"