kartoitus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

(index ka)

Finnish Wikipedia has an article on:
Wikipedia fi

Etymology[edit]

kartoittaa +‎ -us

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkɑrtoi̯tus/, [ˈkɑrt̪o̞i̯t̪us̠]
  • Rhymes: -ɑrtoitus
  • Syllabification: kar‧toi‧tus

Noun[edit]

kartoitus

  1. mapping
  2. survey
  3. cartography

Declension[edit]

Inflection of kartoitus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kartoitus kartoitukset
genitive kartoituksen kartoitusten
kartoituksien
partitive kartoitusta kartoituksia
illative kartoitukseen kartoituksiin
singular plural
nominative kartoitus kartoitukset
accusative nom. kartoitus kartoitukset
gen. kartoituksen
genitive kartoituksen kartoitusten
kartoituksien
partitive kartoitusta kartoituksia
inessive kartoituksessa kartoituksissa
elative kartoituksesta kartoituksista
illative kartoitukseen kartoituksiin
adessive kartoituksella kartoituksilla
ablative kartoitukselta kartoituksilta
allative kartoitukselle kartoituksille
essive kartoituksena kartoituksina
translative kartoitukseksi kartoituksiksi
instructive kartoituksin
abessive kartoituksetta kartoituksitta
comitative kartoituksineen
Possessive forms of kartoitus (type vastaus)
possessor singular plural
1st person kartoitukseni kartoituksemme
2nd person kartoituksesi kartoituksenne
3rd person kartoituksensa

Anagrams[edit]