kaukomaa

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kauko- +‎ maa

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkɑu̯koˌmɑː/, [ˈkɑu̯ko̞ˌmɑː]
  • Rhymes: -ɑː
  • Syllabification: kau‧ko‧maa

Noun[edit]

kaukomaa

  1. remote land, remote country

Declension[edit]

Inflection of kaukomaa (Kotus type 18/maa, no gradation)
nominative kaukomaa kaukomaat
genitive kaukomaan kaukomaiden
kaukomaitten
partitive kaukomaata kaukomaita
illative kaukomaahan kaukomaihin
singular plural
nominative kaukomaa kaukomaat
accusative nom. kaukomaa kaukomaat
gen. kaukomaan
genitive kaukomaan kaukomaiden
kaukomaitten
partitive kaukomaata kaukomaita
inessive kaukomaassa kaukomaissa
elative kaukomaasta kaukomaista
illative kaukomaahan kaukomaihin
adessive kaukomaalla kaukomailla
ablative kaukomaalta kaukomailta
allative kaukomaalle kaukomaille
essive kaukomaana kaukomaina
translative kaukomaaksi kaukomaiksi
instructive kaukomain
abessive kaukomaatta kaukomaitta
comitative kaukomaineen
Possessive forms of kaukomaa (type maa)
possessor singular plural
1st person kaukomaani kaukomaamme
2nd person kaukomaasi kaukomaanne
3rd person kaukomaansa