kauno

See also: Kauno

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkɑu̯no/, [ˈkɑ̝u̯no̞]
• Rhymes: -ɑuno
• Syllabification^(key): kau‧no

Etymology 1

kaunis +‎ -o

Noun

kauno (poetic, archaic)

1. Synonym of nuorukainen (“young man”)
2. Synonym of neitonen (“young woman”)

Declension

Inflection of kauno (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		kauno	kaunot
genitive		kaunon	kaunojen
partitive		kaunoa	kaunoja
illative		kaunoon	kaunoihin
		singular	plural
nominative		kauno	kaunot
accusative	nom.	kauno	kaunot
	gen.	kaunon
genitive		kaunon	kaunojen
partitive		kaunoa	kaunoja
inessive		kaunossa	kaunoissa
elative		kaunosta	kaunoista
illative		kaunoon	kaunoihin
adessive		kaunolla	kaunoilla
ablative		kaunolta	kaunoilta
allative		kaunolle	kaunoille
essive		kaunona	kaunoina
translative		kaunoksi	kaunoiksi
abessive		kaunotta	kaunoitta
instructive		—	kaunoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kauno (Kotus type 1/valo, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kaunoni kaunoni accusative nom. kaunoni kaunoni gen. kaunoni genitive kaunoni kaunojeni partitive kaunoani kaunojani inessive kaunossani kaunoissani elative kaunostani kaunoistani illative kaunooni kaunoihini adessive kaunollani kaunoillani ablative kaunoltani kaunoiltani allative kaunolleni kaunoilleni essive kaunonani kaunoinani translative kaunokseni kaunoikseni abessive kaunottani kaunoittani instructive — — comitative — kaunoineni second-person singular possessor singular plural nominative kaunosi kaunosi accusative nom. kaunosi kaunosi gen. kaunosi genitive kaunosi kaunojesi partitive kaunoasi kaunojasi inessive kaunossasi kaunoissasi elative kaunostasi kaunoistasi illative kaunoosi kaunoihisi adessive kaunollasi kaunoillasi ablative kaunoltasi kaunoiltasi allative kaunollesi kaunoillesi essive kaunonasi kaunoinasi translative kaunoksesi kaunoiksesi abessive kaunottasi kaunoittasi instructive — — comitative — kaunoinesi first-person plural possessor singular plural nominative kaunomme kaunomme accusative nom. kaunomme kaunomme gen. kaunomme genitive kaunomme kaunojemme partitive kaunoamme kaunojamme inessive kaunossamme kaunoissamme elative kaunostamme kaunoistamme illative kaunoomme kaunoihimme adessive kaunollamme kaunoillamme ablative kaunoltamme kaunoiltamme allative kaunollemme kaunoillemme essive kaunonamme kaunoinamme translative kaunoksemme kaunoiksemme abessive kaunottamme kaunoittamme instructive — — comitative — kaunoinemme second-person plural possessor singular plural nominative kaunonne kaunonne accusative nom. kaunonne kaunonne gen. kaunonne genitive kaunonne kaunojenne partitive kaunoanne kaunojanne inessive kaunossanne kaunoissanne elative kaunostanne kaunoistanne illative kaunoonne kaunoihinne adessive kaunollanne kaunoillanne ablative kaunoltanne kaunoiltanne allative kaunollenne kaunoillenne essive kaunonanne kaunoinanne translative kaunoksenne kaunoiksenne abessive kaunottanne kaunoittanne instructive — — comitative — kaunoinenne third-person possessor singular plural nominative kaunonsa kaunonsa accusative nom. kaunonsa kaunonsa gen. kaunonsa genitive kaunonsa kaunojensa partitive kaunoaan kaunoansa kaunojaan kaunojansa inessive kaunossaan kaunossansa kaunoissaan kaunoissansa elative kaunostaan kaunostansa kaunoistaan kaunoistansa illative kaunoonsa kaunoihinsa adessive kaunollaan kaunollansa kaunoillaan kaunoillansa ablative kaunoltaan kaunoltansa kaunoiltaan kaunoiltansa allative kaunolleen kaunollensa kaunoilleen kaunoillensa essive kaunonaan kaunonansa kaunoinaan kaunoinansa translative kaunokseen kaunoksensa kaunoikseen kaunoiksensa abessive kaunottaan kaunottansa kaunoittaan kaunoittansa instructive — — comitative — kaunoineen kaunoinensa

Adjective

kauno (comparative kaunompi, superlative kaunoin) (archaic, poetic)

1. Synonym of kaunis (“beautiful”).

Declension

Inflection of kauno (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		kauno	kaunot
genitive		kaunon	kaunojen
partitive		kaunoa	kaunoja
illative		kaunoon	kaunoihin
		singular	plural
nominative		kauno	kaunot
accusative	nom.	kauno	kaunot
	gen.	kaunon
genitive		kaunon	kaunojen
partitive		kaunoa	kaunoja
inessive		kaunossa	kaunoissa
elative		kaunosta	kaunoista
illative		kaunoon	kaunoihin
adessive		kaunolla	kaunoilla
ablative		kaunolta	kaunoilta
allative		kaunolle	kaunoille
essive		kaunona	kaunoina
translative		kaunoksi	kaunoiksi
abessive		kaunotta	kaunoitta
instructive		—	kaunoin
comitative		—	kaunoine

Possessive forms of kauno (Kotus type 1/valo, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor singular plural nominative kaunoni kaunoni accusative nom. kaunoni kaunoni gen. kaunoni genitive kaunoni kaunojeni partitive kaunoani kaunojani inessive kaunossani kaunoissani elative kaunostani kaunoistani illative kaunooni kaunoihini adessive kaunollani kaunoillani ablative kaunoltani kaunoiltani allative kaunolleni kaunoilleni essive kaunonani kaunoinani translative kaunokseni kaunoikseni abessive kaunottani kaunoittani instructive — — comitative — kaunoineni second-person singular possessor singular plural nominative kaunosi kaunosi accusative nom. kaunosi kaunosi gen. kaunosi genitive kaunosi kaunojesi partitive kaunoasi kaunojasi inessive kaunossasi kaunoissasi elative kaunostasi kaunoistasi illative kaunoosi kaunoihisi adessive kaunollasi kaunoillasi ablative kaunoltasi kaunoiltasi allative kaunollesi kaunoillesi essive kaunonasi kaunoinasi translative kaunoksesi kaunoiksesi abessive kaunottasi kaunoittasi instructive — — comitative — kaunoinesi first-person plural possessor singular plural nominative kaunomme kaunomme accusative nom. kaunomme kaunomme gen. kaunomme genitive kaunomme kaunojemme partitive kaunoamme kaunojamme inessive kaunossamme kaunoissamme elative kaunostamme kaunoistamme illative kaunoomme kaunoihimme adessive kaunollamme kaunoillamme ablative kaunoltamme kaunoiltamme allative kaunollemme kaunoillemme essive kaunonamme kaunoinamme translative kaunoksemme kaunoiksemme abessive kaunottamme kaunoittamme instructive — — comitative — kaunoinemme second-person plural possessor singular plural nominative kaunonne kaunonne accusative nom. kaunonne kaunonne gen. kaunonne genitive kaunonne kaunojenne partitive kaunoanne kaunojanne inessive kaunossanne kaunoissanne elative kaunostanne kaunoistanne illative kaunoonne kaunoihinne adessive kaunollanne kaunoillanne ablative kaunoltanne kaunoiltanne allative kaunollenne kaunoillenne essive kaunonanne kaunoinanne translative kaunoksenne kaunoiksenne abessive kaunottanne kaunoittanne instructive — — comitative — kaunoinenne third-person possessor singular plural nominative kaunonsa kaunonsa accusative nom. kaunonsa kaunonsa gen. kaunonsa genitive kaunonsa kaunojensa partitive kaunoaan kaunoansa kaunojaan kaunojansa inessive kaunossaan kaunossansa kaunoissaan kaunoissansa elative kaunostaan kaunostansa kaunoistaan kaunoistansa illative kaunoonsa kaunoihinsa adessive kaunollaan kaunollansa kaunoillaan kaunoillansa ablative kaunoltaan kaunoltansa kaunoiltaan kaunoiltansa allative kaunolleen kaunollensa kaunoilleen kaunoillensa essive kaunonaan kaunonansa kaunoinaan kaunoinansa translative kaunokseen kaunoksensa kaunoikseen kaunoiksensa abessive kaunottaan kaunottansa kaunoittaan kaunoittansa instructive — — comitative — kaunoineen kaunoinensa

Derived terms

• Kauno
• kaunoinen
• kaunojalkaseitikki
• kaunokainen
• kaunokirja
• kaunokirjailija
• kaunokirjallinen
• kaunokirjallisuus
• kaunokirjoitus
• kaunokki
• kaunoluistelija
• kaunoluistelu
• kaunoluistin
• kaunomaalailu
• kaunonahkahapero
• Kaunonen
• kaunonuppiseitikki
• kaunopuheinen
• kaunopuheisesti
• kaunopuheisuus
• kaunopunahattu
• kaunosielu
• kaunosieluinen
• kaunosilmä
• kaunotaide
• kaunotar
• kaunotiira
• tuhatkauno

 

Etymology 2

Noun

kauno (colloquial)

1. Clipping of kaunokirjoitus (“cursive, sense joined-up handwriting”).

Declension

Inflection of kauno (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative		kauno	kaunot
genitive		kaunon	kaunojen
partitive		kaunoa	kaunoja
illative		kaunoon	kaunoihin
		singular	plural
nominative		kauno	kaunot
accusative	nom.	kauno	kaunot
	gen.	kaunon
genitive		kaunon	kaunojen
partitive		kaunoa	kaunoja
inessive		kaunossa	kaunoissa
elative		kaunosta	kaunoista
illative		kaunoon	kaunoihin
adessive		kaunolla	kaunoilla
ablative		kaunolta	kaunoilta
allative		kaunolle	kaunoille
essive		kaunona	kaunoina
translative		kaunoksi	kaunoiksi
abessive		kaunotta	kaunoitta
instructive		—	kaunoin
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of kauno (Kotus type 1/valo, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative kaunoni kaunoni accusative nom. kaunoni kaunoni gen. kaunoni genitive kaunoni kaunojeni partitive kaunoani kaunojani inessive kaunossani kaunoissani elative kaunostani kaunoistani illative kaunooni kaunoihini adessive kaunollani kaunoillani ablative kaunoltani kaunoiltani allative kaunolleni kaunoilleni essive kaunonani kaunoinani translative kaunokseni kaunoikseni abessive kaunottani kaunoittani instructive — — comitative — kaunoineni second-person singular possessor singular plural nominative kaunosi kaunosi accusative nom. kaunosi kaunosi gen. kaunosi genitive kaunosi kaunojesi partitive kaunoasi kaunojasi inessive kaunossasi kaunoissasi elative kaunostasi kaunoistasi illative kaunoosi kaunoihisi adessive kaunollasi kaunoillasi ablative kaunoltasi kaunoiltasi allative kaunollesi kaunoillesi essive kaunonasi kaunoinasi translative kaunoksesi kaunoiksesi abessive kaunottasi kaunoittasi instructive — — comitative — kaunoinesi first-person plural possessor singular plural nominative kaunomme kaunomme accusative nom. kaunomme kaunomme gen. kaunomme genitive kaunomme kaunojemme partitive kaunoamme kaunojamme inessive kaunossamme kaunoissamme elative kaunostamme kaunoistamme illative kaunoomme kaunoihimme adessive kaunollamme kaunoillamme ablative kaunoltamme kaunoiltamme allative kaunollemme kaunoillemme essive kaunonamme kaunoinamme translative kaunoksemme kaunoiksemme abessive kaunottamme kaunoittamme instructive — — comitative — kaunoinemme second-person plural possessor singular plural nominative kaunonne kaunonne accusative nom. kaunonne kaunonne gen. kaunonne genitive kaunonne kaunojenne partitive kaunoanne kaunojanne inessive kaunossanne kaunoissanne elative kaunostanne kaunoistanne illative kaunoonne kaunoihinne adessive kaunollanne kaunoillanne ablative kaunoltanne kaunoiltanne allative kaunollenne kaunoillenne essive kaunonanne kaunoinanne translative kaunoksenne kaunoiksenne abessive kaunottanne kaunoittanne instructive — — comitative — kaunoinenne third-person possessor singular plural nominative kaunonsa kaunonsa accusative nom. kaunonsa kaunonsa gen. kaunonsa genitive kaunonsa kaunojensa partitive kaunoaan kaunoansa kaunojaan kaunojansa inessive kaunossaan kaunossansa kaunoissaan kaunoissansa elative kaunostaan kaunostansa kaunoistaan kaunoistansa illative kaunoonsa kaunoihinsa adessive kaunollaan kaunollansa kaunoillaan kaunoillansa ablative kaunoltaan kaunoltansa kaunoiltaan kaunoiltansa allative kaunolleen kaunollensa kaunoilleen kaunoillensa essive kaunonaan kaunonansa kaunoinaan kaunoinansa translative kaunokseen kaunoksensa kaunoikseen kaunoiksensa abessive kaunottaan kaunottansa kaunoittaan kaunoittansa instructive — — comitative — kaunoineen kaunoinensa

Further reading

• “kauno”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎^[1] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-01

Anagrams

• aukon, kuona