keikarointi

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

keikaroi- +‎ -nti

Noun[edit]

keikarointi

  1. dandyism (foppish behaviour)

Declension[edit]

Inflection of keikarointi (Kotus type 5/risti, nt-nn gradation)
nominative keikarointi keikaroinnit
genitive keikaroinnin keikarointien
partitive keikarointia keikarointeja
illative keikarointiin keikarointeihin
singular plural
nominative keikarointi keikaroinnit
accusative nom.? keikarointi keikaroinnit
gen. keikaroinnin
genitive keikaroinnin keikarointien
partitive keikarointia keikarointeja
inessive keikaroinnissa keikaroinneissa
elative keikaroinnista keikaroinneista
illative keikarointiin keikarointeihin
adessive keikaroinnilla keikaroinneilla
ablative keikaroinnilta keikaroinneilta
allative keikaroinnilleˣ keikaroinneilleˣ
essive keikarointina keikarointeina
translative keikaroinniksi keikaroinneiksi
instructive keikaroinnein
abessive keikaroinnitta keikaroinneitta
comitative keikarointeineen

Synonyms[edit]