keikka

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

keikka

  1. (colloquial) gig (performing engagement by a musical group)
  2. gig (temporary job)
  3. job, task
  4. heist

Declension[edit]

Inflection of keikka (Kotus type 9/kala, kk-k gradation)
nominative keikka keikat
genitive keikan keikkojen
partitive keikkaa keikkoja
illative keikkaan keikkoihin
singular plural
nominative keikka keikat
accusative nom. keikka keikat
gen. keikan
genitive keikan keikkojen
keikkainrare
partitive keikkaa keikkoja
inessive keikassa keikoissa
elative keikasta keikoista
illative keikkaan keikkoihin
adessive keikalla keikoilla
ablative keikalta keikoilta
allative keikalle keikoille
essive keikkana keikkoina
translative keikaksi keikoiksi
instructive keikoin
abessive keikatta keikoitta
comitative keikkoineen

Derived terms[edit]

Compounds[edit]