keite

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

keit- +‎ -e

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: kei‧te
  • Rhymes: -eite
  • IPA(key): /ˈkeiteˣ/

Noun[edit]

keite

  1. decoction

Declension[edit]

Inflection of keite (Kotus type 48/hame, tt-t gradation)
nominative keite keitteet
genitive keitteen keitteiden
keitteitten
partitive keitettä keitteitä
illative keitteeseen keitteisiin
keitteihin
singular plural
nominative keite keitteet
accusative nom. keite keitteet
gen. keitteen
genitive keitteen keitteiden
keitteitten
partitive keitettä keitteitä
inessive keitteessä keitteissä
elative keitteestä keitteistä
illative keitteeseen keitteisiin
keitteihin
adessive keitteellä keitteillä
ablative keitteeltä keitteiltä
allative keitteelle keitteille
essive keitteenä keitteinä
translative keitteeksi keitteiksi
instructive keittein
abessive keitteettä keitteittä
comitative keitteineen

Anagrams[edit]