keitos

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

< keittää(to cook)

Noun[edit]

keitos

  1. concoction

Declension[edit]

Inflection of keitos (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative keitos keitokset
genitive keitoksen keitosten
keitoksien
partitive keitosta keitoksia
illative keitokseen keitoksiin
singular plural
nominative keitos keitokset
accusative nom. keitos keitokset
gen. keitoksen
genitive keitoksen keitosten
keitoksien
partitive keitosta keitoksia
inessive keitoksessa keitoksissa
elative keitoksesta keitoksista
illative keitokseen keitoksiin
adessive keitoksella keitoksilla
ablative keitokselta keitoksilta
allative keitokselle keitoksille
essive keitoksena keitoksina
translative keitokseksi keitoksiksi
instructive keitoksin
abessive keitoksetta keitoksitta
comitative keitoksineen

Anagrams[edit]