kekäle

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

kekäle

  1. An ember (partially burnt wood or other solid fuel, live or black).

Declension[edit]

Inflection of kekäle (Kotus type 48/hame, no gradation)
nominative kekäle kekäleet
genitive kekäleen kekäleiden
kekäleitten
partitive kekälettä kekäleitä
illative kekäleeseen kekäleisiin
kekäleihin
singular plural
nominative kekäle kekäleet
accusative nom. kekäle kekäleet
gen. kekäleen
genitive kekäleen kekäleiden
kekäleitten
partitive kekälettä kekäleitä
inessive kekäleessä kekäleissä
elative kekäleestä kekäleistä
illative kekäleeseen kekäleisiin
kekäleihin
adessive kekäleellä kekäleillä
ablative kekäleeltä kekäleiltä
allative kekäleelle kekäleille
essive kekäleenä kekäleinä
translative kekäleeksi kekäleiksi
instructive kekälein
abessive kekäleettä kekäleittä
comitative kekäleineen