kellokeskiviikko

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From kello (bell) +‎ keskiviikko (Wednesday); in rural tradition bells were hung on the neck of farm animals on Holy Wednesday.

Noun[edit]

kellokeskiviikko

  1. (dated) Holy Wednesday

Declension[edit]

Inflection of kellokeskiviikko (Kotus type 1/valo, kk-k gradation)
nominative kellokeskiviikko kellokeskiviikot
genitive kellokeskiviikon kellokeskiviikkojen
partitive kellokeskiviikkoa kellokeskiviikkoja
illative kellokeskiviikkoon kellokeskiviikkoihin
singular plural
nominative kellokeskiviikko kellokeskiviikot
accusative nom.? kellokeskiviikko kellokeskiviikot
gen. kellokeskiviikon
genitive kellokeskiviikon kellokeskiviikkojen
partitive kellokeskiviikkoa kellokeskiviikkoja
inessive kellokeskiviikossa kellokeskiviikoissa
elative kellokeskiviikosta kellokeskiviikoista
illative kellokeskiviikkoon kellokeskiviikkoihin
adessive kellokeskiviikolla kellokeskiviikoilla
ablative kellokeskiviikolta kellokeskiviikoilta
allative kellokeskiviikolleˣ kellokeskiviikoilleˣ
essive kellokeskiviikkona kellokeskiviikkoina
translative kellokeskiviikoksi kellokeskiviikoiksi
instructive kellokeskiviikoin
abessive kellokeskiviikotta kellokeskiviikoitta
comitative kellokeskiviikkoineen