kenkätä

Finnish

Etymology

From Swedish skänka.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkeŋkætæˣ/, [ˈk̟e̞ŋk̟æt̪æ(ʔ)]
• Rhymes: -eŋkætæ
• Syllabification^(key): ken‧kä‧tä

Verb

kenkätä (dialectal)

1. (transitive) to give (away), donate

   Synonyms: antaa, lahjoittaa

Conjugation

Inflection of kenkätä (Kotus type 73*A/salata, kk-k gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kenkkään	en kenkkää	1st sing.	olen kenkännyt	en ole kenkännyt
2nd sing.		kenkkäät	et kenkkää	2nd sing.	olet kenkännyt	et ole kenkännyt
3rd sing.		kenkkää	ei kenkkää	3rd sing.	on kenkännyt	ei ole kenkännyt
1st plur.		kenkkäämme	emme kenkkää	1st plur.	olemme kenkänneet	emme ole kenkänneet
2nd plur.		kenkkäätte	ette kenkkää	2nd plur.	olette kenkänneet	ette ole kenkänneet
3rd plur.		kenkkäävät	eivät kenkkää	3rd plur.	ovat kenkänneet	eivät ole kenkänneet
passive		kenkätään	ei kenkätä	passive	on kenkätty	ei ole kenkätty
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kenkkäsin	en kenkännyt	1st sing.	olin kenkännyt	en ollut kenkännyt
2nd sing.		kenkkäsit	et kenkännyt	2nd sing.	olit kenkännyt	et ollut kenkännyt
3rd sing.		kenkkäsi	ei kenkännyt	3rd sing.	oli kenkännyt	ei ollut kenkännyt
1st plur.		kenkkäsimme	emme kenkänneet	1st plur.	olimme kenkänneet	emme olleet kenkänneet
2nd plur.		kenkkäsitte	ette kenkänneet	2nd plur.	olitte kenkänneet	ette olleet kenkänneet
3rd plur.		kenkkäsivät	eivät kenkänneet	3rd plur.	olivat kenkänneet	eivät olleet kenkänneet
passive		kenkättiin	ei kenkätty	passive	oli kenkätty	ei ollut kenkätty
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kenkkäisin	en kenkkäisi	1st sing.	olisin kenkännyt	en olisi kenkännyt
2nd sing.		kenkkäisit	et kenkkäisi	2nd sing.	olisit kenkännyt	et olisi kenkännyt
3rd sing.		kenkkäisi	ei kenkkäisi	3rd sing.	olisi kenkännyt	ei olisi kenkännyt
1st plur.		kenkkäisimme	emme kenkkäisi	1st plur.	olisimme kenkänneet	emme olisi kenkänneet
2nd plur.		kenkkäisitte	ette kenkkäisi	2nd plur.	olisitte kenkänneet	ette olisi kenkänneet
3rd plur.		kenkkäisivät	eivät kenkkäisi	3rd plur.	olisivat kenkänneet	eivät olisi kenkänneet
passive		kenkättäisiin	ei kenkättäisi	passive	olisi kenkätty	ei olisi kenkätty
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kenkkää	älä kenkkää	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kenkätköön	älköön kenkätkö	3rd sing.	olkoon kenkännyt	älköön olko kenkännyt
1st plur.		kenkätkäämme	älkäämme kenkätkö	1st plur.	—	—
2nd plur.		kenkätkää	älkää kenkätkö	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kenkätkööt	älkööt kenkätkö	3rd plur.	olkoot kenkänneet	älkööt olko kenkänneet
passive		kenkättäköön	älköön kenkättäkö	passive	olkoon kenkätty	älköön olko kenkätty
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kenkännen	en kenkänne	1st sing.	lienen kenkännyt	en liene kenkännyt
2nd sing.		kenkännet	et kenkänne	2nd sing.	lienet kenkännyt	et liene kenkännyt
3rd sing.		kenkännee	ei kenkänne	3rd sing.	lienee kenkännyt	ei liene kenkännyt
1st plur.		kenkännemme	emme kenkänne	1st plur.	lienemme kenkänneet	emme liene kenkänneet
2nd plur.		kenkännette	ette kenkänne	2nd plur.	lienette kenkänneet	ette liene kenkänneet
3rd plur.		kenkännevät	eivät kenkänne	3rd plur.	lienevät kenkänneet	eivät liene kenkänneet
passive		kenkättäneen	ei kenkättäne	passive	lienee kenkätty	ei liene kenkätty
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kenkätä		present	kenkkäävä	kenkättävä
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kenkätäkseni kenkätäksemme 2nd kenkätäksesi kenkätäksenne 3rd kenkätäkseen kenkätäksensä		past	kenkännyt	kenkätty
2nd	inessive2	kenkätessä	kenkättäessä	agent3	kenkkäämä
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kenkätessäni kenkätessämme 2nd kenkätessäsi kenkätessänne 3rd kenkätessään kenkätessänsä		negative	kenkkäämätön
	instructive	kenkäten	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Usually with a possessive suffix. Not used with intransitive verbs. Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms. 4) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details).
3rd	inessive	kenkkäämässä	—
	elative	kenkkäämästä	—
	illative	kenkkäämään	—
	adessive	kenkkäämällä	—
	abessive	kenkkäämättä	—
	instructive	kenkkäämän	kenkättämän
4th4	verbal noun	kenkkääminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kenkkäämäisilläni kenkkäämäisillämme 2nd kenkkäämäisilläsi kenkkäämäisillänne 3rd kenkkäämäisillään kenkkäämäisillänsä