kerkiä

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kerkedä. Cognates include Finnish kerkeä (“quick”) and Estonian kerge (“light”).

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈkerkiæ/, [ˈke̞rke̞]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈkerkiæ/, [ˈke̞rkiæ]
• Rhymes: -erkeː, -erkiæ
• Hyphenation: ker‧ki‧ä

Adjective

kerkiä (comparative kerkiämp)

1. light
2. easy
   • 1937, V. A. Tetjurev, translated by N. J. Molotsova, Loonnontiito oppikirja alkușkoulua vart (toin osa), Leningrad: Riikin Ucebno-Pedagogiceskoi Izdateljstva, page 39:

     Tanvasmattoa ono (kuva 33) kerkiä tuntaa kahest kimmiäst pläkist, kummat ovat hänen pääs, senen takaosas.

     It's easy to recognise the grass snake (picture 33) by its two bright spots, which are on its head, on its backside.

3. (phonology) light (having one mora)
   • 1936, V. I. Junus, Iƶoran Keelen Grammatikka‎^[1], Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 9:

     Slogil kera ono kaks steeppeniä. Slogat ollaa rankat tali kerkiät.

     Syllables also have two grades. Syllables are either heavy or light.

Declension

Declension of kerkiä (type 3/kana, no gradation)
	singular	plural
nominative	kerkiä	kerkiät
genitive	kerkiän	kerkiöin
partitive	kerkiää	kerkiöjä
illative	kerkiää	kerkiöihe
inessive	kerkiääs	kerkiöis
elative	kerkiäst	kerkiöist
allative	kerkiälle	kerkiöille
adessive	kerkiääl	kerkiöil
ablative	kerkiält	kerkiöilt
translative	kerkiäks	kerkiöiks
essive	kerkiännä, kerkiään	kerkiöinnä, kerkiöin
exessive1)	kerkiänt	kerkiöint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Synonyms

• (easy): helppo

Antonyms

• (antonym(s) of “light”): rankka, raskas
• (antonym(s) of “easy”): rankka, raskas, sakkia, vaikia, složnoi
• (antonym(s) of “having one mora”): rankka

Derived terms

• kerkiäliha
• kerkiäst

 

Descendants

• → Votic: kerkiä

References

• Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 157

Votic

Etymology

Borrowed from Ingrian kerkiä.

Pronunciation

• (Luutsa, Liivtšülä) IPA^(key): /ˈkerkiæ̯/, [ˈkerkʲiæ̯]
• Rhymes: -erkiæ̯
• Hyphenation: ker‧kiä

Adjective

kerkiä

1. light, lightweight

Inflection

Declension of kerkiä (type VI/valka, no gradation)
	singular	plural
nominative	kerkiä	kerkiäd
genitive	kerkiä	kerkeije, kerkei
partitive	kerkiäte	kerkeite, kerkei
illative	kerkiäse, kerkiä	kerkeise
inessive	kerkiäz	kerkeiz
elative	kerkiässe	kerkeisse
allative	kerkiäle	kerkeile
adessive	kerkiälle	kerkeille
ablative	kerkiälte	kerkeilte
translative	kerkiässi	kerkeissi
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the terminative is formed by adding the suffix -ssaa to the short illative (sg) or the genitive. ***) the comitative is formed by adding the suffix -ka to the genitive.

References

• Hallap, V., Adler, E., Grünberg, S., Leppik, M. (2012) “kerkiä”, in Vadja keele sõnaraamat, 2nd edition, Tallinn