kertosäe

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Compound of kerto- (to repeat) +‎ säe (verse). Coined by Finnish folklorist and linguist Daniel Europaeus.

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkertoˌsæeˣ/, [ˈke̞rt̪o̞ˌs̠æe̞(ʔ)]
  • Rhymes: -æe
  • Syllabification: ker‧to‧sä‧e

Noun[edit]

Finnish Wikipedia has an article on:
Wikipedia fi

kertosäe

  1. (music) chorus, refrain (in songs)

Declension[edit]

Inflection of kertosäe (Kotus type 48/hame, k- gradation)
nominative kertosäe kertosäkeet
genitive kertosäkeen kertosäkeiden
kertosäkeitten
partitive kertosäettä kertosäkeitä
illative kertosäkeeseen kertosäkeisiin
kertosäkeihin
singular plural
nominative kertosäe kertosäkeet
accusative nom. kertosäe kertosäkeet
gen. kertosäkeen
genitive kertosäkeen kertosäkeiden
kertosäkeitten
partitive kertosäettä kertosäkeitä
inessive kertosäkeessä kertosäkeissä
elative kertosäkeestä kertosäkeistä
illative kertosäkeeseen kertosäkeisiin
kertosäkeihin
adessive kertosäkeellä kertosäkeillä
ablative kertosäkeeltä kertosäkeiltä
allative kertosäkeelle kertosäkeille
essive kertosäkeenä kertosäkeinä
translative kertosäkeeksi kertosäkeiksi
instructive kertosäkein
abessive kertosäkeettä kertosäkeittä
comitative kertosäkeineen
Possessive forms of kertosäe (type hame)
possessor singular plural
1st person kertosäkeeni kertosäkeemme
2nd person kertosäkeesi kertosäkeenne
3rd person kertosäkeensä