säe

See also: sae, Sae, SAE, saé, -sae, sa'e, and sæ

Finnish

Etymology

Originally a western variant of säie, taken into this modern sense by Johan Fredrik Cajan in 1846.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈsæeˣ/, [ˈs̠æe̞(ʔ)]
• Rhymes: -æe
• Syllabification^(key): sä‧e

Noun

säe

1. (poetry) line, verse

Declension

Inflection of säe (Kotus type 48*D/hame, k- gradation)
nominative		säe	säkeet
genitive		säkeen	säkeiden säkeitten
partitive		säettä	säkeitä
illative		säkeeseen	säkeisiin säkeihin
		singular	plural
nominative		säe	säkeet
accusative	nom.	säe	säkeet
	gen.	säkeen
genitive		säkeen	säkeiden säkeitten
partitive		säettä	säkeitä
inessive		säkeessä	säkeissä
elative		säkeestä	säkeistä
illative		säkeeseen	säkeisiin säkeihin
adessive		säkeellä	säkeillä
ablative		säkeeltä	säkeiltä
allative		säkeelle	säkeille
essive		säkeenä	säkeinä
translative		säkeeksi	säkeiksi
instructive		—	säkein
abessive		säkeettä	säkeittä
comitative		—	säkeineen

Possessive forms of säe (type hame)
possessor	singular	plural
1st person	säkeeni	säkeemme
2nd person	säkeesi	säkeenne
3rd person	säkeensä

Derived terms

• kertosäe
• nelisäe
• säepari
• säkeistö

Anagrams

• äes

German

Pronunciation

• Audio

  (file)

Verb

säe

1. inflection of säen:
   1. first-person singular present
   2. first/third-person singular subjunctive I
   3. singular imperative

Ingrian

Noun

säe

1. ray (radius)