säe

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search
See also: sae, Sae, SAE, saé, -sae, sa'e, and

Finnish[edit]

(index sä)

Etymology[edit]

From sää ((obsolete) fiber, thread, strand).

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈsæeˣ/, [ˈs̠æe̞(ʔ)]
  • Rhymes: -æe
  • Syllabification: sä‧e

Noun[edit]

Finnish Wikipedia has an article on:
Wikipedia fi

säe

  1. (poetry) line, verse

Declension[edit]

Inflection of säe (Kotus type 48/hame, k- gradation)
nominative säe säkeet
genitive säkeen säkeiden
säkeitten
partitive säettä säkeitä
illative säkeeseen säkeisiin
säkeihin
singular plural
nominative säe säkeet
accusative nom. säe säkeet
gen. säkeen
genitive säkeen säkeiden
säkeitten
partitive säettä säkeitä
inessive säkeessä säkeissä
elative säkeestä säkeistä
illative säkeeseen säkeisiin
säkeihin
adessive säkeellä säkeillä
ablative säkeeltä säkeiltä
allative säkeelle säkeille
essive säkeenä säkeinä
translative säkeeksi säkeiksi
instructive säkein
abessive säkeettä säkeittä
comitative säkeineen
Possessive forms of säe (type hame)
possessor singular plural
1st person säkeeni säkeemme
2nd person säkeesi säkeenne
3rd person säkeensä

Derived terms[edit]

Anagrams[edit]


German[edit]

Pronunciation[edit]

  • (file)

Verb[edit]

säe

  1. inflection of säen:
    1. first-person singular present
    2. first/third-person singular subjunctive I
    3. singular imperative

Ingrian[edit]

Noun[edit]

säe

  1. ray (radius)