säkeistö

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index sä)

Etymology[edit]

säe +‎ -stö

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈsækeistø/
  • Hyphenation: sä‧keis‧tö

Noun[edit]

Finnish Wikipedia has an article on:

Wikipedia fi

säkeistö

  1. (music, poetry) stanza, strophe, staff, stave

Declension[edit]

Inflection of säkeistö (Kotus type 2/palvelu, no gradation)
nominative säkeistö säkeistöt
genitive säkeistön säkeistöjen
säkeistöiden
säkeistöitten
partitive säkeistöä säkeistöjä
säkeistöitä
illative säkeistöön säkeistöihin
singular plural
nominative säkeistö säkeistöt
accusative nom.? säkeistö säkeistöt
gen. säkeistön
genitive säkeistön säkeistöjen
säkeistöiden
säkeistöitten
partitive säkeistöä säkeistöjä
säkeistöitä
inessive säkeistössä säkeistöissä
elative säkeistöstä säkeistöistä
illative säkeistöön säkeistöihin
adessive säkeistöllä säkeistöillä
ablative säkeistöltä säkeistöiltä
allative säkeistölleˣ säkeistöilleˣ
essive säkeistönä säkeistöinä
translative säkeistöksi säkeistöiksi
instructive säkeistöin
abessive säkeistöttä säkeistöittä
comitative säkeistöineen