kielikello

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kieli +‎ kello

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkie̯liˌkelːo/, [ˈkie̞̯liˌke̞lːo̞]
  • Hyphenation: kie‧li‧kel‧lo

Noun[edit]

kielikello

  1. blabbermouth, tattler, gossiper

Declension[edit]

Inflection of kielikello (Kotus type 1/valo, no gradation)
nominative kielikello kielikellot
genitive kielikellon kielikellojen
partitive kielikelloa kielikelloja
illative kielikelloon kielikelloihin
singular plural
nominative kielikello kielikellot
accusative nom. kielikello kielikellot
gen. kielikellon
genitive kielikellon kielikellojen
partitive kielikelloa kielikelloja
inessive kielikellossa kielikelloissa
elative kielikellosta kielikelloista
illative kielikelloon kielikelloihin
adessive kielikellolla kielikelloilla
ablative kielikellolta kielikelloilta
allative kielikellolle kielikelloille
essive kielikellona kielikelloina
translative kielikelloksi kielikelloiksi
instructive kielikelloin
abessive kielikellotta kielikelloitta
comitative kielikelloineen

Synonyms[edit]