kielisoitin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index ki)

Finnish Wikipedia has an article on:

Wikipedia fi

Etymology[edit]

Compound of kieli ‎(string) +‎ soitin ‎(instrument).

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkieliˌsoitin/
  • Hyphenation: kie‧li‧soi‧tin

Noun[edit]

kielisoitin

  1. stringed instrument

Declension[edit]

Inflection of kielisoitin (Kotus type 33/kytkin, tt-t gradation)
nominative kielisoitin kielisoittimet
genitive kielisoittimen kielisoittimien
kielisoitinten
partitive kielisoitinta kielisoittimia
illative kielisoittimeen kielisoittimiin
singular plural
nominative kielisoitin kielisoittimet
accusative nom. kielisoitin kielisoittimet
gen. kielisoittimen
genitive kielisoittimen kielisoittimien
kielisoitinten
partitive kielisoitinta kielisoittimia
inessive kielisoittimessa kielisoittimissa
elative kielisoittimesta kielisoittimista
illative kielisoittimeen kielisoittimiin
adessive kielisoittimella kielisoittimilla
ablative kielisoittimelta kielisoittimilta
allative kielisoittimelle kielisoittimille
essive kielisoittimena kielisoittimina
translative kielisoittimeksi kielisoittimiksi
instructive kielisoittimin
abessive kielisoittimetta kielisoittimitta
comitative kielisoittimineen