soitin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈsoi̯tin/, [ˈs̠o̞i̯t̪in]
  • Rhymes: -oitin
  • Syllabification: soi‧tin

Etymology 1[edit]

soittaa +‎ -in

Noun[edit]

soitin

  1. musical instrument
  2. player (any device that repeats recorded sound).
    dvd-soitin
    DVD player
Declension[edit]
Inflection of soitin (Kotus type 33/kytkin, tt-t gradation)
nominative soitin soittimet
genitive soittimen soittimien
soitinten
partitive soitinta soittimia
illative soittimeen soittimiin
singular plural
nominative soitin soittimet
accusative nom. soitin soittimet
gen. soittimen
genitive soittimen soittimien
soitinten
partitive soitinta soittimia
inessive soittimessa soittimissa
elative soittimesta soittimista
illative soittimeen soittimiin
adessive soittimella soittimilla
ablative soittimelta soittimilta
allative soittimelle soittimille
essive soittimena soittimina
translative soittimeksi soittimiksi
instructive soittimin
abessive soittimetta soittimitta
comitative soittimineen
Possessive forms of soitin (type kytkin)
possessor singular plural
1st person soittimeni soittimemme
2nd person soittimesi soittimenne
3rd person soittimensa
Derived terms[edit]
Compounds[edit]

Etymology 2[edit]

Verb[edit]

soitin

  1. First-person singular indicative past form of soittaa.

Anagrams[edit]