soitin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: soi‧tin
  • Rhymes: -oitin
  • IPA(key): [ˈsoitin]

Noun[edit]

soitin

  1. musical instrument
  2. player (any device that repeats recorded sound).
    dvd-soitin
    DVD player

Declension[edit]

Inflection of soitin (Kotus type 33/kytkin, tt-t gradation)
nominative soitin soittimet
genitive soittimen soittimien
soitinten
partitive soitinta soittimia
illative soittimeen soittimiin
singular plural
nominative soitin soittimet
accusative nom. soitin soittimet
gen. soittimen
genitive soittimen soittimien
soitinten
partitive soitinta soittimia
inessive soittimessa soittimissa
elative soittimesta soittimista
illative soittimeen soittimiin
adessive soittimella soittimilla
ablative soittimelta soittimilta
allative soittimelle soittimille
essive soittimena soittimina
translative soittimeksi soittimiksi
instructive soittimin
abessive soittimetta soittimitta
comitative soittimineen

Derived terms[edit]

Compounds[edit]

Verb[edit]

soitin

  1. First-person singular indicative past form of soittaa.

Anagrams[edit]