kielitaito

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

Compound of kieli (language) +‎ taito (skill).

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): /ˈkieliˌtɑito/
  • Hyphenation: kie‧li‧tai‧to

Noun[edit]

kielitaito

  1. language skills
  2. language proficiency

Declension[edit]

Inflection of kielitaito (Kotus type 1/valo, t-d gradation)
nominative kielitaito kielitaidot
genitive kielitaidon kielitaitojen
partitive kielitaitoa kielitaitoja
illative kielitaitoon kielitaitoihin
singular plural
nominative kielitaito kielitaidot
accusative nom. kielitaito kielitaidot
gen. kielitaidon
genitive kielitaidon kielitaitojen
partitive kielitaitoa kielitaitoja
inessive kielitaidossa kielitaidoissa
elative kielitaidosta kielitaidoista
illative kielitaitoon kielitaitoihin
adessive kielitaidolla kielitaidoilla
ablative kielitaidolta kielitaidoilta
allative kielitaidolle kielitaidoille
essive kielitaitona kielitaitoina
translative kielitaidoksi kielitaidoiksi
instructive kielitaidoin
abessive kielitaidotta kielitaidoitta
comitative kielitaitoineen

Derived terms[edit]