kiille

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

From the verb kiiltää; kiill- +‎ -e.

Pronunciation[edit]

Noun[edit]

Finnish Wikipedia has an article on:
Wikipedia fi

kiille

  1. enamel (in tooth)
  2. (mineralogy) mica

Declension[edit]

Inflection of kiille (Kotus type 48/hame, lt-ll gradation)
nominative kiille kiilteet
genitive kiilteen kiilteiden
kiilteitten
partitive kiillettä kiilteitä
illative kiilteeseen kiilteisiin
kiilteihin
singular plural
nominative kiille kiilteet
accusative nom. kiille kiilteet
gen. kiilteen
genitive kiilteen kiilteiden
kiilteitten
partitive kiillettä kiilteitä
inessive kiilteessä kiilteissä
elative kiilteestä kiilteistä
illative kiilteeseen kiilteisiin
kiilteihin
adessive kiilteellä kiilteillä
ablative kiilteeltä kiilteiltä
allative kiilteelle kiilteille
essive kiilteenä kiilteinä
translative kiilteeksi kiilteiksi
instructive kiiltein
abessive kiilteettä kiilteittä
comitative kiilteineen

Synonyms[edit]

Anagrams[edit]