kiillottaja

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kiillottaa (to polish) > kiillotta- +‎ -ja (-er)

Noun[edit]

kiillottaja

  1. A polisher (one who makes something smooth or shiny).

Declension[edit]

Inflection of kiillottaja (Kotus type 10/koira, no gradation)
nominative kiillottaja kiillottajat
genitive kiillottajan kiillottajien
partitive kiillottajaa kiillottajia
illative kiillottajaan kiillottajiin
singular plural
nominative kiillottaja kiillottajat
accusative nom. kiillottaja kiillottajat
gen. kiillottajan
genitive kiillottajan kiillottajien
kiillottajainrare
partitive kiillottajaa kiillottajia
inessive kiillottajassa kiillottajissa
elative kiillottajasta kiillottajista
illative kiillottajaan kiillottajiin
adessive kiillottajalla kiillottajilla
ablative kiillottajalta kiillottajilta
allative kiillottajalle kiillottajille
essive kiillottajana kiillottajina
translative kiillottajaksi kiillottajiksi
instructive kiillottajin
abessive kiillottajatta kiillottajitta
comitative kiillottajineen