kiipeli

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index ki)

Etymology[edit]

From Russian гибель ‎(gibelʹ, doom).

Pronunciation[edit]

  • IPA(key): [ˈkiːpeli]
  • Hyphenation: kii‧pe‧li

Noun[edit]

kiipeli

  1. jam, bind, dire straits
    • olla kiipelissä
      • be in a jam, up a tree

Declension[edit]

Inflection of kiipeli (Kotus type 6/paperi, no gradation)
nominative kiipeli kiipelit
genitive kiipelin kiipelien
kiipeleiden
kiipeleitten
partitive kiipeliä kiipeleitä
kiipelejä
illative kiipeliin kiipeleihin
singular plural
nominative kiipeli kiipelit
accusative nom.? kiipeli kiipelit
gen. kiipelin
genitive kiipelin kiipelien
kiipeleiden
kiipeleitten
partitive kiipeliä kiipeleitä
kiipelejä
inessive kiipelissä kiipeleissä
elative kiipelistä kiipeleistä
illative kiipeliin kiipeleihin
adessive kiipelillä kiipeleillä
ablative kiipeliltä kiipeleiltä
allative kiipelilleˣ kiipeleilleˣ
essive kiipelinä kiipeleinä
translative kiipeliksi kiipeleiksi
instructive kiipelein
abessive kiipelittä kiipeleittä
comitative kiipeleineen