kiitollinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

(index ki)

Etymology[edit]

< kiitos ‎(thank you)

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: kii‧tol‧li‧nen
  • IPA(key): /ˈkiːtolːinen/

Adjective[edit]

kiitollinen  (comparative kiitollisempi, superlative kiitollisin)

  1. grateful, thankful

Declension[edit]

Inflection of kiitollinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kiitollinen kiitolliset
genitive kiitollisen kiitollisten
kiitollisien
partitive kiitollista kiitollisia
illative kiitolliseen kiitollisiin
singular plural
nominative kiitollinen kiitolliset
accusative nom.? kiitollinen kiitolliset
gen. kiitollisen
genitive kiitollisen kiitollisten
kiitollisien
partitive kiitollista kiitollisia
inessive kiitollisessa kiitollisissa
elative kiitollisesta kiitollisista
illative kiitolliseen kiitollisiin
adessive kiitollisella kiitollisilla
ablative kiitolliselta kiitollisilta
allative kiitolliselle kiitollisille
essive kiitollisena kiitollisina
translative kiitolliseksi kiitollisiksi
instructive kiitollisin
abessive kiitollisetta kiitollisitta
comitative kiitollisine

Antonyms[edit]

Derived terms[edit]