kilinä

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: ki‧li‧nä

Etymology 1[edit]

Noun[edit]

kilinä

  1. A jingle (sound of metal or glass clattering against itself).
Declension[edit]
Inflection of kilinä (Kotus type 12/kulkija, no gradation)
nominative kilinä kilinät
genitive kilinän kilinöiden
kilinöitten
partitive kilinää kilinöitä
illative kilinään kilinöihin
singular plural
nominative kilinä kilinät
accusative nom.? kilinä kilinät
gen. kilinän
genitive kilinän kilinöiden
kilinöitten
kilinäinrare
partitive kilinää kilinöitä
inessive kilinässä kilinöissä
elative kilinästä kilinöistä
illative kilinään kilinöihin
adessive kilinällä kilinöillä
ablative kilinältä kilinöiltä
allative kilinälleˣ kilinöilleˣ
essive kilinänä kilinöinä
translative kilinäksi kilinöiksi
instructive kilinöin
abessive kilinättä kilinöittä
comitative kilinöineen
Synonyms[edit]

Etymology 2[edit]

Noun[edit]

kilinä

  1. Essive singular form of kili.