kirjakielinen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kirjakieli +‎ -inen

Adjective[edit]

kirjakielinen (comparative kirjakielisempi, superlative kirjakielisin)

  1. literary

Declension[edit]

Inflection of kirjakielinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kirjakielinen kirjakieliset
genitive kirjakielisen kirjakielisten
kirjakielisien
partitive kirjakielistä kirjakielisiä
illative kirjakieliseen kirjakielisiin
singular plural
nominative kirjakielinen kirjakieliset
accusative nom. kirjakielinen kirjakieliset
gen. kirjakielisen
genitive kirjakielisen kirjakielisten
kirjakielisien
partitive kirjakielistä kirjakielisiä
inessive kirjakielisessä kirjakielisissä
elative kirjakielisestä kirjakielisistä
illative kirjakieliseen kirjakielisiin
adessive kirjakielisellä kirjakielisillä
ablative kirjakieliseltä kirjakielisiltä
allative kirjakieliselle kirjakielisille
essive kirjakielisenä kirjakielisinä
translative kirjakieliseksi kirjakielisiksi
instructive kirjakielisin
abessive kirjakielisettä kirjakielisittä
comitative kirjakielisine