kirjakieli

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

kirjakieli

  1. A written standard language, literary language

Declension[edit]

Inflection of kirjakieli (Kotus type 26/pieni, no gradation)
nominative kirjakieli kirjakielet
genitive kirjakielen kirjakielten
kirjakielien
partitive kirjakieltä kirjakieliä
illative kirjakieleen kirjakieliin
singular plural
nominative kirjakieli kirjakielet
accusative nom.? kirjakieli kirjakielet
gen. kirjakielen
genitive kirjakielen kirjakielten
kirjakielien
partitive kirjakieltä kirjakieliä
inessive kirjakielessä kirjakielissä
elative kirjakielestä kirjakielistä
illative kirjakieleen kirjakieliin
adessive kirjakielellä kirjakielillä
ablative kirjakieleltä kirjakieliltä
allative kirjakielelleˣ kirjakielilleˣ
essive kirjakielenä kirjakielinä
translative kirjakieleksi kirjakieliksi
instructive kirjakielin
abessive kirjakielettä kirjakielittä
comitative kirjakielineen

Derived terms[edit]

Related terms[edit]