Jump to content

kirjanpito

From Wiktionary, the free dictionary

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

kirjan (of book) +‎ pito (keeping). Coined by Finnish folklorist and linguist Daniel Europaeus in 1853.

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈkirjɑnˌpito/, [ˈk̟irjɑ̝mˌpit̪o̞]
  • Rhymes: -ito
  • Hyphenation(key): kirjan‧pito

Noun

[edit]

kirjanpito

  1. bookkeeping, accounting
  2. books (records of the accounts of a business)

Declension

[edit]
Inflection of kirjanpito (Kotus type 1*F/valo, t-d gradation)
nominative kirjanpito kirjanpidot
genitive kirjanpidon kirjanpitojen
partitive kirjanpitoa kirjanpitoja
illative kirjanpitoon kirjanpitoihin
singular plural
nominative kirjanpito kirjanpidot
accusative nom. kirjanpito kirjanpidot
gen. kirjanpidon
genitive kirjanpidon kirjanpitojen
partitive kirjanpitoa kirjanpitoja
inessive kirjanpidossa kirjanpidoissa
elative kirjanpidosta kirjanpidoista
illative kirjanpitoon kirjanpitoihin
adessive kirjanpidolla kirjanpidoilla
ablative kirjanpidolta kirjanpidoilta
allative kirjanpidolle kirjanpidoille
essive kirjanpitona kirjanpitoina
translative kirjanpidoksi kirjanpidoiksi
abessive kirjanpidotta kirjanpidoitta
instructive kirjanpidoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of kirjanpito (Kotus type 1*F/valo, t-d gradation)

Derived terms

[edit]
(compounds):

Further reading

[edit]