kiusaaminen

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kiusata +‎ -minen

Noun[edit]

kiusaaminen

  1. bullying
  2. harassment

Declension[edit]

Inflection of kiusaaminen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative kiusaaminen kiusaamiset
genitive kiusaamisen kiusaamisten
kiusaamisien
partitive kiusaamista kiusaamisia
illative kiusaamiseen kiusaamisiin
singular plural
nominative kiusaaminen kiusaamiset
accusative nom. kiusaaminen kiusaamiset
gen. kiusaamisen
genitive kiusaamisen kiusaamisten
kiusaamisien
partitive kiusaamista kiusaamisia
inessive kiusaamisessa kiusaamisissa
elative kiusaamisesta kiusaamisista
illative kiusaamiseen kiusaamisiin
adessive kiusaamisella kiusaamisilla
ablative kiusaamiselta kiusaamisilta
allative kiusaamiselle kiusaamisille
essive kiusaamisena kiusaamisina
translative kiusaamiseksi kiusaamisiksi
instructive kiusaamisin
abessive kiusaamisetta kiusaamisitta
comitative kiusaamisineen