kiusaus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Pronunciation[edit]

  • Hyphenation: kiu‧saus

Etymology[edit]

From the stem of the verb kiusata and -us.

Noun[edit]

kiusaus

  1. temptation

Declension[edit]

Inflection of kiusaus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative kiusaus kiusaukset
genitive kiusauksen kiusausten
kiusauksien
partitive kiusausta kiusauksia
illative kiusaukseen kiusauksiin
singular plural
nominative kiusaus kiusaukset
accusative nom. kiusaus kiusaukset
gen. kiusauksen
genitive kiusauksen kiusausten
kiusauksien
partitive kiusausta kiusauksia
inessive kiusauksessa kiusauksissa
elative kiusauksesta kiusauksista
illative kiusaukseen kiusauksiin
adessive kiusauksella kiusauksilla
ablative kiusaukselta kiusauksilta
allative kiusaukselle kiusauksille
essive kiusauksena kiusauksina
translative kiusaukseksi kiusauksiksi
instructive kiusauksin
abessive kiusauksetta kiusauksitta
comitative kiusauksineen

Related terms[edit]