kolautella

Finnish

Etymology

kolauttaa +‎ -ella

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈkolɑu̯telːɑˣ/, [ˈko̞lɑ̝u̯ˌt̪e̞lːɑ̝(ʔ)]
• Rhymes: -elːɑ
• Syllabification^(key): ko‧lau‧tel‧la

Verb

kolautella

1. (transitive, usually atelic) frequentative of kolauttaa (“to knock”)

Conjugation

Inflection of kolautella (Kotus type 67*C/tulla, tt-t gradation)
indicative mood
present tense				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kolauttelen	en kolauttele	1st sing.	olen kolautellut	en ole kolautellut
2nd sing.		kolauttelet	et kolauttele	2nd sing.	olet kolautellut	et ole kolautellut
3rd sing.		kolauttelee	ei kolauttele	3rd sing.	on kolautellut	ei ole kolautellut
1st plur.		kolauttelemme	emme kolauttele	1st plur.	olemme kolautelleet	emme ole kolautelleet
2nd plur.		kolauttelette	ette kolauttele	2nd plur.	olette kolautelleet	ette ole kolautelleet
3rd plur.		kolauttelevat	eivät kolauttele	3rd plur.	ovat kolautelleet	eivät ole kolautelleet
passive		kolautellaan	ei kolautella	passive	on kolauteltu	ei ole kolauteltu
past tense				pluperfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kolauttelin	en kolautellut	1st sing.	olin kolautellut	en ollut kolautellut
2nd sing.		kolauttelit	et kolautellut	2nd sing.	olit kolautellut	et ollut kolautellut
3rd sing.		kolautteli	ei kolautellut	3rd sing.	oli kolautellut	ei ollut kolautellut
1st plur.		kolauttelimme	emme kolautelleet	1st plur.	olimme kolautelleet	emme olleet kolautelleet
2nd plur.		kolauttelitte	ette kolautelleet	2nd plur.	olitte kolautelleet	ette olleet kolautelleet
3rd plur.		kolauttelivat	eivät kolautelleet	3rd plur.	olivat kolautelleet	eivät olleet kolautelleet
passive		kolauteltiin	ei kolauteltu	passive	oli kolauteltu	ei ollut kolauteltu
conditional mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kolauttelisin	en kolauttelisi	1st sing.	olisin kolautellut	en olisi kolautellut
2nd sing.		kolauttelisit	et kolauttelisi	2nd sing.	olisit kolautellut	et olisi kolautellut
3rd sing.		kolauttelisi	ei kolauttelisi	3rd sing.	olisi kolautellut	ei olisi kolautellut
1st plur.		kolauttelisimme	emme kolauttelisi	1st plur.	olisimme kolautelleet	emme olisi kolautelleet
2nd plur.		kolauttelisitte	ette kolauttelisi	2nd plur.	olisitte kolautelleet	ette olisi kolautelleet
3rd plur.		kolauttelisivat	eivät kolauttelisi	3rd plur.	olisivat kolautelleet	eivät olisi kolautelleet
passive		kolauteltaisiin	ei kolauteltaisi	passive	olisi kolauteltu	ei olisi kolauteltu
imperative mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		—	—	1st sing.	—	—
2nd sing.		kolauttele	älä kolauttele	2nd sing.	—	—
3rd sing.		kolautelkoon	älköön kolautelko	3rd sing.	olkoon kolautellut	älköön olko kolautellut
1st plur.		kolautelkaamme	älkäämme kolautelko	1st plur.	—	—
2nd plur.		kolautelkaa	älkää kolautelko	2nd plur.	—	—
3rd plur.		kolautelkoot	älkööt kolautelko	3rd plur.	olkoot kolautelleet	älkööt olko kolautelleet
passive		kolauteltakoon	älköön kolauteltako	passive	olkoon kolauteltu	älköön olko kolauteltu
potential mood
present				perfect
person		positive	negative	person	positive	negative
1st sing.		kolautellen	en kolautelle	1st sing.	lienen kolautellut	en liene kolautellut
2nd sing.		kolautellet	et kolautelle	2nd sing.	lienet kolautellut	et liene kolautellut
3rd sing.		kolautellee	ei kolautelle	3rd sing.	lienee kolautellut	ei liene kolautellut
1st plur.		kolautellemme	emme kolautelle	1st plur.	lienemme kolautelleet	emme liene kolautelleet
2nd plur.		kolautellette	ette kolautelle	2nd plur.	lienette kolautelleet	ette liene kolautelleet
3rd plur.		kolautellevat	eivät kolautelle	3rd plur.	lienevät kolautelleet	eivät liene kolautelleet
passive		kolauteltaneen	ei kolauteltane	passive	lienee kolauteltu	ei liene kolauteltu
Nominal forms
infinitives				participles
		active	passive		active	passive
1st		kolautella		present	kolautteleva	kolauteltava
long 1st1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kolautellakseni kolautellaksemme 2nd kolautellaksesi kolautellaksenne 3rd kolautellakseen kolautellaksensa		past	kolautellut	kolauteltu
2nd	inessive2	kolautellessa	kolauteltaessa	agent4	kolauttelema
		Possessive forms Person sing. plur. 1st kolautellessani kolautellessamme 2nd kolautellessasi kolautellessanne 3rd kolautellessaan kolautellessansa		negative	kolauttelematon
	instructive	kolautellen	—	1) Used only with a possessive suffix. 2) Usually with a possessive suffix (active only). 3) Some uses of the verbal noun are called the 'fourth infinitive' by certain sources (more details). 4) Usually with a possessive suffix. May not be used with all verbs, especially intransitive ones (more details). Distinct from nouns with the -ma suffix and third infinitive forms.
3rd	inessive	kolauttelemassa	—
	elative	kolauttelemasta	—
	illative	kolauttelemaan	—
	adessive	kolauttelemalla	—
	abessive	kolauttelematta	—
	instructive	kolautteleman	kolauteltaman
4th3	verbal noun	kolautteleminen
5th1		Possessive forms Person sing. plur. 1st kolauttelemaisillani kolauttelemaisillamme 2nd kolauttelemaisillasi kolauttelemaisillanne 3rd kolauttelemaisillaan kolauttelemaisillansa