korostus

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Noun[edit]

korostus

  1. (linguistics) accent
    • Hänen puheessaan oli vieras korostus.
      • He spoke with a foreign accent.
  2. highlighting, stress

Declension[edit]

Inflection of korostus (Kotus type 39/vastaus, no gradation)
nominative korostus korostukset
genitive korostuksen korostusten
korostuksien
partitive korostusta korostuksia
illative korostukseen korostuksiin
singular plural
nominative korostus korostukset
accusative nom. korostus korostukset
gen. korostuksen
genitive korostuksen korostusten
korostuksien
partitive korostusta korostuksia
inessive korostuksessa korostuksissa
elative korostuksesta korostuksista
illative korostukseen korostuksiin
adessive korostuksella korostuksilla
ablative korostukselta korostuksilta
allative korostukselle korostuksille
essive korostuksena korostuksina
translative korostukseksi korostuksiksi
instructive korostuksin
abessive korostuksetta korostuksitta
comitative korostuksineen

Derived terms[edit]