korttipuhelin

Definition from Wiktionary, the free dictionary
Jump to: navigation, search

Finnish[edit]

Etymology[edit]

kortti ‎(card) +‎ puhelin ‎(telephone)

Noun[edit]

korttipuhelin

  1. cardphone (public telephone that accepts cards rather than coins)

Declension[edit]

Inflection of korttipuhelin (Kotus type 33/kytkin, no gradation)
nominative korttipuhelin korttipuhelimet
genitive korttipuhelimen korttipuhelimien
korttipuhelinten
partitive korttipuhelinta korttipuhelimia
illative korttipuhelimeen korttipuhelimiin
singular plural
nominative korttipuhelin korttipuhelimet
accusative nom. korttipuhelin korttipuhelimet
gen. korttipuhelimen
genitive korttipuhelimen korttipuhelimien
korttipuhelinten
partitive korttipuhelinta korttipuhelimia
inessive korttipuhelimessa korttipuhelimissa
elative korttipuhelimesta korttipuhelimista
illative korttipuhelimeen korttipuhelimiin
adessive korttipuhelimella korttipuhelimilla
ablative korttipuhelimelta korttipuhelimilta
allative korttipuhelimelle korttipuhelimille
essive korttipuhelimena korttipuhelimina
translative korttipuhelimeksi korttipuhelimiksi
instructive korttipuhelimin
abessive korttipuhelimetta korttipuhelimitta
comitative korttipuhelimineen